Tänä aamuna puhelin soi ja sain kutsun viettämään viimeisen lomapäivän iltaa kera lettupannun ja savusaunan. Mukavampaa tapaa viettää loppulomaa on kyllä aika hankala keksiä. Vieläpä sattui niinkin, että savusaunan löylyt olivat elämäni ensimmäiset, joten tuli tänäkin vuonna lomalla tehtyä jotain ensi kerran. Viime vuosina olen yrittänyt joka vuosi jotain uutta kokeilla loman aikana. Ihan benjihyppyasteelle en tässä extremehakuisuudessani ole päässyt -vielä, mutta kunhan lomia karttuu...
Vieraassa saunassa saunominen on aina jännittävä tapahtuma tällaiselle puolisokealle -ei niin ketterälle kaverille. Sitä se oli myös tänään. Jännityksen ohella savusauna tarjosi todella pehmeät, leppoisat löylyt. Savu ei käynyt silmiin lainkaan vaan leijaili siellä jossain tuoden lauteille vienon tuoksahduksen hiljaa sihisevän kiukaan säestämänä. Suosittelen kokeilemista, mikäli on jäänyt väliin.
Savusaunan ohella illan kattaukseen kuului uusia perunoita ja silliä, lettuja, mansikoita, mansikkaraparperimustikkakiisseliä, kahvia sekä erinomaista seuraa. Hyvänä pidettiin Z-miestä loman päätteeksi.
Ulkomaanmatkan jälkeen on trendikästä kärsiä aikaeroväsymyksestä. Siispä tänään olen istunut kirjan ja kahvikupposen ääressä. Eilisen matkan tunnelmissa tosin konvehtien ja kirjan myötä.
Päivä 13: Tänään luin kirjaa, join kahvia ja söin Viipurintuliaisia.
Täytyyhän sitä lomalla ulkomailla käydä, eikös vaan?Näin kuulemma on ja siksipä tänään poistuinkin EU:n alueelta. Matkaan kanssani lähti monta Euroopan maata yhdessä kolunnut parivaljakko Esko ja Eskomobiili.
Eskomobiili (vas) ja lookalike.
On siis loma ja matkaseura järjestyksessä. Enää puuttuu matkakohde. Jostain kuulimme sielumme korvin äänen joka sanoi: "Menkää ja viekää!" Eihän siinä sitten, mehän menemme ja viemme. Aurinkolasit ja hatut päähän ja kohti EU:n itärajaa -Venäjää ja siellä määränpäätämme Viipuria. We´re on a mission from God!
Saamamme tehtävän mukaisesti lastasimme Eskomobiiliin säkki- ja laatikkokaupalla vaatteita, jotka luovuttaisimme perille saavuttuamme Viipurin yhteyshenkilöllemme Vladimirille.
Ylitimme EU:n rajan Imatran raja-asemalta. Jonoja ei ollut, pääsimme ajamaan Venäjän tulliin sellaisella vauhdilla, että maahantulokortin täyttämisen kanssa tuli jopa pienoinen hoppu. Käsialani kun muutenkin on aika haasteellista luettavaa, niin tällä kertaa tuloksena oli jotain muinaissanskriittia muistuttavaa. Mutta koska olemme suorittamassa tärkeää tehtävää ja kaikki, jotka eivät ole meitä vastaan, ovat puolellamme -niin rajalla olevat lingvistit tulkitsivat ortografisen tason olevan tarpeeksi korkea ja niin rajapuomi aukesi ja matka jatkui. (Paluumatkalla saimme sitten oman osamme jonottamisesta Nuijamaalla. Siellä jonoa oli niin paljon, että ehdimme odotellessamme keittää ja juoda parit kupposet kahvia.)
Jonossa Venäjän tulliin.
Saavuttuamme Viipuriin etsiydyimme kohtaamispaikalle, tapasimme yhteyshenkilömme ja luovutimme lastimme. Viipurin seurakunnan kirkkoherra Vladimir Dorodijk huolehtii seurakuntansa vapaaehtoisten kanssa vaateavustukset eteenpäin tarvitseville ympäri laajaa Inkerin kirkkoa. Näin saimme tilaisuuden kantaa oman pienen kortemme kansainvälisen diakonian kekoon. Kirkkoherran tarjoamien kahvien jälkeen oli aika jalkautua Viipuriin.
Kohtaamispaikka: Viipurin kirkko
Yhteyshenkilömme:
Viipurin seurakunnan kirkkoherra Vladimir Dorodnijk
Päivä kului kierrellen ja kaarrellen. Kävimme torilla ja kauppahalissa. Söimme Pöllöravintolassa ja kävimme Karusellissa. (Kauppakeskus, ei huvipuistolaite) Parhaiten mieleen jäi ensivierailuni kansallisessa historiallis-arkkitehtonisessa luonnonsuojeluealue Monrepos-puistossa. Linna jäi tällä kertaa tutkimatta. Siellä olen käynytkin jo aiemmin. Rakennustelineet oli viime käynnin jälkeen purettu, mutta torni on vielä osittain rappaamatta. Tässä vielä joitain kuvia vastakohtien kaupungista. Paljon on huonokuntoisia rakennuksia, paljon on korjauksen alla olevaa ja paljon on uutta. Paljon rumaa ja paljon kaunista. Samassa kaupungissa.
Aamulla nukuin melkein kymmeneen.
Keitin melkein tarpeeksi kahvia aamulla.
Päivällä melkein unohdin ajastaa digiboxin.
Iltapäivällä löysin melkein kaikki etsimäni kankaat.
Melkein kävin esteratsastuskisoissa ja päivystyksessä.
Melkein ostin jäätelöä ja espresson.
Oli 3 oikein lotossa. Melkein voitin euron.
Melkein pitäis käydä suihkussa vielä tänä iltana.
Nyt alkaa melkein olla jo nukkumaanmenoaika.
Tähänastisella työurallani poikkeuksetta palkkapäivää edeltävät päivät ovat yhtä sentinvenytystä. "Voinko ostaa maitopurkin tänään, vai pitääkö odottaa huomiseen?" -tyyppiset kysymykset risteävät mielessä. Puhumattakaan, jos olisi jotain maitopurkkia hintavampaa rahanmenoa. Eikä tämä kuukausi -lomasta huolimatta, ole mitenkään poikkeuksellinen. Siispä päätin käyttää tämän viidennen lomapäivän vaihtoehtoisten lisäansioiden hankkimiseen. Laihoin tuloksin tosin.
Olipahan päivä!
Harvoin sitä kohtaa silmästä silmään samana päivänä sekä hirven, että karhun. No, nyt ollaan sitäkin kokemusta rikkaampia. Sutta en sentään tavannut. Ilveksen sitä vastoin kylläkin. Ihan uusi tuttavuus puolestaan oli villasika. Sellaisen näin ihan ensimmäistä kertaa. Kiva muisto jäi myös pikku aasista. Parhaiten mieleen tästä päivästä jäävät silti allaolevat sankarit: alpakat ja gerbiilit.
Daily Mail kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan lomailijat käyttävät lomallaan aikaa sosiaalisessa mediassa tehdäkseen tuttavansa kateellisiksi. Briteistä 60% pröystäilee lomakokemuksillaan Facebookissa tai Twitterissä. Puolet tutkimukseen haastatelluista piti hyväksyttävänä leveillä lomakokemuksillaan sosiaalisessa mediassa, koska muutkin niin tekevät. 40% tekee lomapäivityksiä kiusatakseen kotikoneensa ääressä olevia.
Jos kerran britit tekevät näin, niin mikä ettei suomalaisetkin?
Ja koska sopivasti satun olemaan lomalla, niin tokihan haluan kantaa korteni kekoon että pysyisimme brittien somevauhdissa mukana. Seuraavan kahden viikon ajan aion tehdä blogipäivityksiä lomakuulumisistani ja jaan ne tottakai sekä Facebookissa että Twitterissä.
Koittakaahan pysyä vauhdissa mukana!
Kateellisia kommenttejanne odotellen: LOMAILEVA Z-MIES!