Taas joutuu armas aika.

Koululaiset läksyjään puurtaa koko vuoden kouluissaan.
Ja kesän ekana lauantaina rientää lomalle innoissaan.
Kaikki oppilaat silloin todistukset saa.
Vaan yksi seikka heitä huolettaa:

Jollei kevätjuhlassa ole suvivirttä,
voiko kesäloma tullakaan?
Pian ei jäätelö samalta maistukaan.
Uimarannatkaan ei jaksa kiinnostaa.
Jollei kevätjuhlassa ole suvivirttä,
maakuntalauluko lauletaan vaan?
Vaiko ihan kylmästi vain hiljaa kätellään
ja hyvät kesät toivotetaan?

Mutta naapurin pieni Ville
oivan aatteen keksikin.
Jospa kerrottais kaikille niille
joita suvivirsi loukata vois.
Että pakko ei ole kenenkään
laulaa suvivirttä ollenkaan.
Ihan hyvin voi hiljaa kuunnella vaan.
Siitä penkistä paikaltaan.

Kaipaus

                             Topi odottaa kesää ja Katia saapuvaksi.

Vaikka... -niin silti vielä.

Vaikka ulkona sataa ja on harmaata. Niin harmaata, että harmittaa.
Vaikka kyläkauppa jo tänään sulki ovensa talven ajaksi.
Vaikka nenä vuotaa kilpaa räystään kanssa ja nenäliinavarasto alkaa olla vähissä.
Vaikka tuuli puhaltaa niin kylmästi, että mielessä käy jo talvitakkiin pukeutuminen.
Vaikka viima jo käy luihin ja ytimiin niin, että mieli tekee sytyttää tuli hellan pesään.
Vaikka jo muistelee missä villapaita, villasukat ja pipo ovat kesäänsä viettäneet.
Vaikka.

Niin silti vielä tänään vaimokullan kukkapenkistä ponnistaa auringonkukka,
kuin muistuttaakseen, että vielä on vähän kesää jäljellä.

Taivas varjele mitä sieltä tulee?

Komeat oli pilvet tänään. Voikukat eivät saaneet ukkosta niskaansa, rakeita kylläkin.

Illalla pilvet olivat jo paljon kiltimmän näköisiä.