Missä Jeesus?

Näin pääsiäisenä saamme jälleen Jeesuksen haudalle pääsiäisaamuna anivarhain saapuneiden naisten kanssa yhdessä hämmästellä tyhjää hautaa. Haudan suulla ihmetyksen sormi käy kummastuksen suuhun. Missä on Jeesus? Hän ei ole enää täällä.

Eipä hätää kuitenkaan, sillä Jeesus on nähty. Tällä kertaa ihan ameriikassa asti. Tarkemmin sanottuna Mills Riverissä ja siellä miehen olkapäässä. Todisteena ei ole valokuvaa, mutta röntgenkuva löytyy.

Mitenkään ihan poikkeuksellista tämä ei ole, onhan Jeesuksen nähty vierailevan myös lämpimän voileivän päällä olevassa juustosiivussa, paahtoleivässä, piiraassa, pistaasipähkinässä ja mustelmassa ja missä milloinkin.

Tuo paahtoleipäjuttu nyt ei niin kovin erikoinen asia ole, osataan sitä täälläkin...

Tiedänpä jopa, että Jeesus on nähty asustavan ihmisten sydämissäkin, mutta se taas on jo ihan toinen -ja paljon rakentavampikin -juttu. Iloista pääsiäistä!

Hyvää pääsiäistä!

Kevättä...

...kukkapenkissä

...Saimaalla

...ja parkkipaikalla

Milloin me oppisimme??

17.4.2011

Vaalirauha tiessään Vuoriniemelläkin!

Ei saanut viesti toivotunlaista vastakaikua.

Vaaliviha ja vaalirauha ovat kaksi sanaa, jotka ovat toistuneet parin viime päivän aikana -ja ihan aiheesta. Vaalimainoksia on töhritty, niitä on rikottu, niiden päälle on liimattu uusia, kulkuneuvoihin on kohdistettu ilkivaltaa ja onpa jopa ehdokkaita kohtaan oltu väkivaltaisia. Mitäs jos kuitenkin otettaisiin järki käteen ja vaikutettaisiin siellä vaaliuurnilla? Siellä, missä oikeasti voi vaikuttaa.

Nyt on vaalirauha tiessään Vuoriniemelläkin. Joku umpiluupää oli saanut kuningasidean olla näkyvästi eri mieltä keskustan sloganin kanssa ja näyttää sen koko Vuoriniemelle. (Ellei sitten kyseessä ollut tuulenpuuska, joka sopivasti osui juuri siihen kohtaan, mistä oli niitti unohtunut..)

Tällaasta laiskahkoa pohojalaasta ihimetyttää pikkuusen se ylenpalttisen suuri laiskuus ja välinpitämättömyys, jota Keskustapuolueen Etelä-Savon/Itä-Savon piiritoimistossa on osoitettu vaalimainoksia kyhätessä. Olisiko se nyt ollut suuri vaiva ottaa edellisten vaalien juliste alta pois. (Varsinkin kun iskulauseena käytetään tuota "sopimalla - repimällä" -sanaparia) Nyt sattui ikäänkuin omaan nilkkaan. Vuoriniemellä keskustaa äänestävien äänet menevät nyt vihreille, stp:lle ja muutos 2011:lle. (Mikäli siis äänestetään numeroiden, eikä pärstäkertoimen mukaan..) Ehdokaslista nimittäin näyttää olevan vuoden 2007 eduskuntavaalien ajalta.


Edit: Keskustapuolueen Itä-Savon piiritoimistosta saamani em@ilin mukaan jokainen kunnallisjärjestö vastaa alueensa mainosten levittämisestä, ei piiritoimisto. Kirjattaneen tämä tähän oikaisuksi. Kieltämättä aikamoinen savotta tuo olisikin. Piiritoimistossa työskentelee tällä hetkellä vain yksi työntekijä.

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista

Kyllä nyt kelpaa! Jokapuolelta kuuluu toinen toistaankin hienompia lauseita, sloganeita ja lupauksia. Luvataan tehdä Suomesta maailman paras maa perheille ja suomalaisesta työelämästä maailman parasta. Nuoria ei päästetä tippumaan koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Itämeri ja järvet puhdistetaan. Terveydenhuolto luvataan järjestää työterveyshuollon tasoiseksi kaikille. Maaseudun yrittäjien esteitä puretaan. Perusturvaksi luvataan 750€/kk ja minimipalkaksi 1500€/kk. Elintarvikkeiden arvonlisäverokin luvataan poistaa. Suomeen luvataan täystyöllisyys ja koko maa pysyy asuttuna. Suomesta luodaan eläinsuojelun mallimaa. Anonyymiä viestintää internetissä ei rajoiteta ja kehitysmaiden velatkin annetaan anteeksi.

Paljon muutakin saan äänestäjänä odottaa ääntäni vastaan saavani. Mutta ketä sitä sitten näistä äänestäisi? Ansaitseeko ääneni mieluummin se, joka lupaa kuun taivaalta, vai se joka lupaa jotain ihan muuta?

Siksikin on vielä haastavaa tämä pohtiminen, että pitäisi natsata sekä ehdokas että taustayhteisönsä, kun molemmille se arvokas ääneni menee. Vähemmällä pohtimisella pääsisi jos voisi antaa äänensä pelkästään joko ehdokkaalle tai puolueelle. Ihan tolkullisia ehdokkaita on jostain kumman syystä päättänyt valita puoluekannakseen jotain, jota juuri nyt en haluaisi olla tukemassa. Voi, minkä ovat tehneet. Toisaalta -sehän ei ole heidän ongelmansa, vaan yksinomaan minun.

Etelä-Savossa ehdokkaita on asettanut 14 puoluetta. Ehdokkaita on yhteensä 94. Enköhän minäkin sieltä sen omani löydä. Tuossa yläpuolella otsikon alla on näiden neljäntoista puolueen lupauksia. Pitääpä kohta lukaista ne uudestaan ja yrittää muistaa, mikä oli kenenkin. Pystynköhän? Epäilen etten.

Toistaiseksi näistä neljästätoista itseäni on lähestyneet työpaikalla kristillisdemokraatit ja kotiin asti infoa ovat lähettäneet perussuomalaiset ja keskusta. Keskustan ehdokkaat tulivat pääministerin johdolla myös ihan kuvien kanssa ihasteltavaksi tuohon tienvarteen. Lisää lähestymisiä on varmasti odotettavissa lähipäivinä.

Mutta yksi on ainakin varmaa. RKP:ta en äänestä. Sitä kun ei täällä Etelä-Savossa voi äänestää. On tämä seutu niin kaukana rannikosta kuitenkin.Näin pohjanmaalta tulleena tuntuu kuin jotain puuttuisi.

Yhtä ihmettelen vielä. Sitten en enää mitään: Joka puolueella on (omasta mielestään ainakin) hienoja ja yleviä lupauksia ja tavoitteita. Miksi niiden korostamisen ja esilläpitämisen sijaan aikaa käytetään toisten ajatusten mollaamiseen, vähättelyyn -vääristämiseenkin? Luulisi, että olisi hienompaa saada ihmiset puolelleen omien tavoitteiden myötä, kun toisten tavoitteiden mitätöinnin kautta. Vaan minähän en kylläkään tästäkään mitään tiedä, kun en ole ymmärtänyt politiikasta kiinnostua tarpeeksi. Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää -tästäkin syystä.

Lentäjän poika ja Rafaelin enkeli

Jos suomenmaasta pitäisi nimetä pari artistia, joita ei kovin usein saada houkuteltua konsertoimaan, niin sormi saattaisi osoittaa kohti Edu Kettusta ja Pekka Ruuskaa. Nyt kuitenkin herrat ovat innostuneet konsertoimaan -ja vieläpä yhdessä. Innostuneet jopa niin kovasti, että ihan Savonlinnaan olivat tiensä löytäneet. Tottahan sinne piti päästä. Ja hyvä oli että piti.

Kaiken tämän nykyajalle ominaisen kiireen, melun ja hössötyksen keskellä oli upeaa huomata, miten pienillä asioilla ja vähillä eleillä pidetään tunnelma korkealla ja yleisö hallussa. Lavalla miehet mustissaan, pari baarijakkaraa, kitaraa ja huuliharppua. Rekvisiittana vanha nojatuoli, kolmas kitara, flyygeli, viherkasvi ja pari jalka- ja pöytälamppua.

Ihan perinteinen duo-keikka ei ollut kyseessä vaan artistit esittivät laulujaan vuorotellen. Toisen esiintyessä toinen kuunteli ja kommentoi kappaletta joko sanoen jotain, tai omalla kappalevalinnallaan. Valmista biisilistaa ei ollut, vaan joka esitys on omanlaisensa. Muutamassa kappaleessa yleisö sai nauttia kitarakomppauksesta ja stemmalaulannastakin.
Hienoja kappaleita. Hienot esiintyjät. Hieno ilta.