Facebook ei tiedä juurikaan elämästäni!

Onpa ollut hirvittävä haloo ja hulabaloo viimepäivinä facebookin uusimmasta -vasta tuloillaan olevasta uudistuksesta, jonka on kerrottu olevan ehkäpä suurin mullistus sitten alkuaikojen. Esimakua on tihkunut jo uutisnauhan, tilausten ja uusien ystävälistojen myötä.

Se iso, suuri ja valtava muutos on profiilisivun kokema facelift, jonka myötä sivu muuttuu aikajanaksi, josta on helppoa selailla kaikkea, mitä on aikojen saatossa facebookkiin syöttänyt. Facebook tarjoaa mahdollisuuden rakentaa omasta elämästään leikekirjan. Sinne voi lisäillä kuvia, tekstejä, videoita ja elämän suuria ja pieniä tapahtumia.

Suurihan tuo muutos on ja ensialkuun saattaa näyttää hankalalta hahmottaakin. Lieköhän muutoksen pelko ja median huutomerkatut otsikot syynä siihenkin, että omalta kaverilistaltanikin on eilisen ja tämän päivän aikana hävinnyt kuusi henkilöä.

 Kovaan ääneen on myös huudeltu ja kauhisteltu sitä, että facebook tietää kaiken elämästäni. Paskapuhetta! Ainakaan omasta elämästäni facebook ei tiennyt juurikaan. Ei löytynyt tietoa siitä, kenen kanssa olen naimisissa, koska olen naimisiin mennyt, vanhemmistani ei minkäänlaisia henkilötietoja. Eipä löytynyt myöskään tietoa siitä, mihin pankkiin palkkani maksetaan, enempää kuin siitäkään mitä luottokorttia käytän -vai käytänkö mitään. Onpa kotinikin merkitty kartallekin -viisi kilometriä sivuun oikeasta sijainnistaan. Jopa puhelinnumero oli väärä. (Siihen olen kyllä itse syyllinen, toisin kuin kotitalomme väärään sijaintiin. Eikä se puhelinnumero enää ole väärä. Nyt facebook tietää oman numeroni. Mutta vain siksi, että haluan sen olevan niin.) Sen sijaan aikamoinen määrä mitä kummallisempia ja merkityksettömämpiä -mutta sitäkin tilannesidonnaisempia päivityksiä ja linkkauksia löytyi kyllä. Jotkut jopa ihan osuvia ja hauskojakin.

 Pääsääntöisesti facebook -kuten muutkin kaltaisensa, tietävät sen mitä itse itsestämme jaamme tai sallimme muiden jakaa. Mitään kummempaa hätää ei ole tämänkään fb-päivityksen tiimoilta. Kaikki, mitä näkyville tulee, on ollut näkyvillä ennenkin. Nyt niitä ei vain tarvitse kaivella mistään. Ne tulevat ihan sujuvasti näytölle ruutua scrollaamalla. Mikäli jotkut menneet päivitykset arveluttaa, kannattaa varmaan vaikka jo ennakkoon käydä vähän niitä sieltä piilottelemassa. Sekin nimittäin onnistuu, ellei halua niitä kokonaan poistaa -mikä totta kai on aina mahdollista. Kuten sekin, mitä jakaa ja kenelle. 

Kaksi hyvää nyrkkisääntöä:
1) Mieti mitä jaat ja kenelle.
2) Muista aina välillä käydä -vaikka ihan huvin vuoksi tarkistelemassa ja päivittämässä yksityisyysasetukset kohdilleen.

 Ps. Nyt facebook tietää myös sen milloin olen mennyt naimisiin. Mutta vain, koska kerroin sen. Aion kertoa sille vielä jotain muutakin. Oikeastaan tuo aikajanajuttu näyttää aika kivalta idealta, kun sitä katsoo nyrkkisääntöjen läpi.

Nyt on syksy.

                               Kaikki merkit viittaavat vahvasti siihen.

Onnea isälle!

                                                             Hyvää syntymäpäivää!
                                                             tv: Kati, Juha, Emma &Topi

Olen jälleen käytettävissä.

Nythän on niin, että suuret ja mahtavat sekä viisaat ovat sitäkin mieltä,  että maassamme on kuntia lukumääräisesti aivan liian monta.  Jotta asia ei enää niin olisi, avuksi tarvitaan kuntauudistus.

Kuntien lukumäärän pieneminen tarkoittaa tietysti kuntakokojen suurenemista ja tottakai välimatkojen kasvamista syrjemmästä keskemmäksi. 

                   o < O (<-havainnollistava esimerkki)

Ja koska suuri on aina kaunista, pienet kunnat liittykööt suuriin kuntiin muodostaen yhdessä vielä suuremman kunnan.

Näin tullee olemaan asia myös Punkaharjulla. Kovasti on asiaa pyöritelty, soudettu ja huovattu. Onpa asiasta jopa päästy joku vuosi sitten antamaan suuntaa antava kuntalaismielipde äänestämällä. Tällä hetkellä kuntamme käy kuntaliitosneuvotteluja Savonlinnan kaupungin kanssa.

Ottamatta tietenkään mitenkään kantaa siihen, pitäisikö kuntaliitos muodostaa uskaltaudun kuitenkin ehdottelemaan  Punkaharjulle ja punkaharjulaisille vaihtoehtoista toimintatapaa.  Mallia ansiokkaasti meille näyttää pieni Filettinon kylä Italiassa. Kylä julistautui omaksi ruhtinaskunnakseen sen jälkeen, kun Italiassa julkistettu säästöpaketti uhkasi lakkauttaa alle tuhannen asukkaan kunnat. Kylä otti itsenäistymisensä yhteydessä käyttöön myös oman valuutan fioriton.

Eikö Punkaharju voisi julistautua myös itsenäiseksi valtiokseen? Miksemme perustaisi omaa keisarikuntaa? Koska minusta ei koskaan keskustan presidenttiehdokasta tullut, vaan se arpa lankesi kuin lankesikin Paavo Väyryselle, ilmoitan heti olevani käytettävissä  ensimmäistä keisaria nimettäessä.

Näin olisivat näkemykseni mukaan tyytyväisiä he, jotka haluavat säilyttää itsenäisyytensä sekä he, jotka haluavat olla mukana jossain suuremmassa. Onhan keisarikunta toki isompi juttu kuin kaupunkilaisuus.  Tyytyväinen olisi varmaankin myös kunnanjohtajamme, joka useassa yhteydessä on kertonut kannattavansa mahdollisimman pikaista kuntaliitosta. (Toisin sanoen siis mahdollisimman pikaista eroa kuntajohtajuudesta.)

                           Hänen Keisarillinen Korkeutensa Zunkkis I Suuri

Luonnollisestikin pari näkyvää muutosta uusi keisarikunta toisi tullessaan. Punkaharjun nimi muuttuisi tietenkin keisarin nimeä mukaillen Zunk-a-harjuksi. Myös eurosta keisarikunta sanoutuisi irti. (Tottakai.) Mitään varsinaista siirtymäaikaa uuteen valuuttaan ei tarvita, sillä painokoneet ovat valmiudessa syytämään rahaa sisuksistaan yötäpäivää.

Tänään ei millään jaksaisi!

                                                Väsyttää niin kovasti.

Vaikka... -niin silti vielä.

Vaikka ulkona sataa ja on harmaata. Niin harmaata, että harmittaa.
Vaikka kyläkauppa jo tänään sulki ovensa talven ajaksi.
Vaikka nenä vuotaa kilpaa räystään kanssa ja nenäliinavarasto alkaa olla vähissä.
Vaikka tuuli puhaltaa niin kylmästi, että mielessä käy jo talvitakkiin pukeutuminen.
Vaikka viima jo käy luihin ja ytimiin niin, että mieli tekee sytyttää tuli hellan pesään.
Vaikka jo muistelee missä villapaita, villasukat ja pipo ovat kesäänsä viettäneet.
Vaikka.

Niin silti vielä tänään vaimokullan kukkapenkistä ponnistaa auringonkukka,
kuin muistuttaakseen, että vielä on vähän kesää jäljellä.

Edelliseen viitaten.

Olen ottanut tavakseni ajoittain googlata itseni pysyäkseni hieman ajantasalla elämästäni. Toki skannaan pari muutakin nettielämän peiliä, ettei ihan liian yksipuoliseksi totuus kävisi. Eri hakukoneet tuottavat yllättävänkin erilaisen tuloksen. 
Vinkki: Kannattaa muuten itse kunkin kokeilla silloin tällöin -muutenkin kuin huvin vuoksi- zekkailla, mitä omalla nimellä verkosta löytyy. Samalla voi käydä itsensä kanssa rakentavaa keskustelua siitä, mitä sieltä haluaisi löytyvän ja miten siihen voisi itse vaikuttaa.

Haun tuloksia tutkaillessani törmäsin edellisen kirjoitukseni aiheeseenkin muutamaan otteeseen. Vaikka keskustan pääkallonpaikalle ei nähtävästi pyrkimykseni keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi ikinä ehtinytkään, niin näköjään ainakin Iltalehden keskustelupalstalla asia oli noteerattu.