Eilisiltana ja tänään päivällä viihdytin flunssaista itseäni muistelemalla, missä kaikkialla olenkaan asunut. Siihen kimmokkeen antoi oikotie.fi:n "Elämäni talot" -sivusto.
Maailma -ja ennenkaikkea osoitteet- muuttuu kuntaliitoksien myötä ja ilmankin. Eipä enää meinannut kartalta taloja löytyä. Vanhempiini turvauduin, kun en tiennyt enkä muistanut ensimmäisten kotieni osoitteita. Vaan vähän meni hakemiseksi siltikin.
Vielä -70 -luvun alussakin posti tuli Evijärvellekin pelkästään osoitteella "Evijärvi kk".
Ei käytetty lähiosoitetta. Postin Kustit tiesivät kuka missäkin asui. Kuntaliitoksiakin on muutamassa asuinpitäjässäni jo tapahtunut, mutta ainoastaan ensimmäisen kotini osoite Seinäjoella oli muuttunut. Googlemapin suosiollisella avustuksella löytyi kuitenkin sekin talo loppujen lopuksi.
Kolmesta kodista en löytänyt kuvaa edes googlemapista. Itseäni hämmästytti se, että ensimmäistäkään kuvaa en löytänyt siitä kodista, jota kutsun kodikseni. Siis siitä, jota tarkoitan silloin, kun joku kysyy mistä olen kotoisin. Siihen aikaan ei Juhalla ollut käytössä digikameraa. Paperikuviakaan en tähän hätään löytänyt ruudulle liimattavaksi. Vaan enköhän mä sen kuvankin jostain löydä. Kyllä mulla sellaisiakin on. Olen nähnytkin. Pitää tunkeutua syvemmälle 41000 kuvatiedoston syövereihin. Siellä se jossain on..
Niin... Mistä minä olen kotoisin? Mikä sen määrittää? Onko se koti tietyssä elämänvaiheessa? Koti, jossa on asunut pisimpään? Ensimmäinen koti? Koti, jossa vanhemmat asuvat? Koti, josta on lähtenyt maailmalle? Onko kyse paikasta, henkilöistä, ympäristöstä, vai enemmän ja vähemmän kaikista näistä?
Itse pidän kotinani (nykyisen ohella) viidettä kotiani. Se on kieltämättä kodeistani se, jossa olen asunut pisimpään (ja useampaan kertaan), jossa vanhempani asuvat, jossa on otettu yhteen ja kasvettu, josta olen lähtenyt maailmalle.
Tähän saakka takanani on 17 muuttoa. Eilen juuri äidiltäni kuulin ensimmäisestä. Kuljetusliike Rinkinevan kuorma-auton lattialla jossain korissa makaili Juha n.6kk Seinäjoelta Evijärvelle. Ei ollut turvaistuimia matkassa tuolloin. Selittänee jotain, tai kaiken.
Sellainen kummallisuus pitää vielä tässä mainita, että olen asunut asunnoissa, joissa aiemmin on ollut kutomo, hammaslääkäri ja pappila. Olen asunut myös kirkon yläkerrassa. Nykyään asun entisessä neuvolassa.
Muuttoliikettäni pääsee tutkailemaan tästä.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Vastarintaan!
Kohta puhutaan taas koulukiusaamisesta. Siitä on puhuttu paljon ja siitä pitää puhua paljon ja ihan niin kauan kun sitä esiintyy.
Paitsi puhua, pitää tottakai tehdäkin jotain. Uusin koulukiusaamisen kitkemiseksi aloitettu hanke on jo käynnissä.
Isosti hanke käynnistyy huhtikuun alkupäivinä jolloin avautuu hankkeen kotisivut osoitteessa ryhdyvastarintaan.fi (Siihen saakka osoite vie hankkeen fb-sivulle.)
Ihmisten välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Joskus ollan yhtä mieltä, joskus eri mieltä. Saatetaan ottaa yhteenkin, härnätä, kiusoitella. Niinhän sitä opitaan selvittelemään ja sopimaan.
Mutta kun tilanteet toistuvat samoille henkilöille uudestaan ja uudestaan, ei enää olla tekemisissä normaalin välienselvittelyjen kanssa vaan kyse on kiusaamisesta. Valitettavasti kouluissa kiusaamista ilmenee missä avoimemmin, missä kätketymmin. Kiusaaja(t) käyttää valtaansa ja alistaa kiusattua, joka on poikkeuksetta alakynnessä.
Kiusaaminen on usein ryhmässä tapahtuvaa. Kiusaaminen ei ole pelkästään kiusatun ja kiusaajan välinen asia. Kiusaajalla saattaa olla apureita, jotka rohkaisevat tätä toimimaan tai lähtevät herkästi mukaan kiusaamaan. Kannustajia ja komppaajiakin löytyy. Kiusatun kaveri yrittää puolustaa häntä ja saada kiusaajia lopettamaan kiusaamisen. Aivan liian usein näitä puolustajia on niin vähän, että he eivät saa ääntään kuulumaan niin, että sillä olisi jotain vaikutusta asiaan. Lisäksi lähellä -ja ainakin asiasta tietoisina- on joukko näennäisesti tilanteen ulkopuolella olevia, taustalla hiljaa pysyviä koululaisia, ehkä jopa omia luokkakavereita. Kiusaamisesta tietävä ja siitä vaikeneva usein tahtomattaan ja huomaamattaan on hiljaisesti mahdollistamassa kiusaamisen. Kukaties pelko siitä, että itse joutuisi kiusattavaksi auttaa pitämään suun kiinni. Näiltä hiljaisilta seuraajilta kiusaajat katsovat saavansa hiljaisen hyväksynnän -oikeutuksenkin kenties -toiminnalleen.
Näitä hiljaisia seuraajia - vierestä kiusaajia - Ryhdy vastarintaan -hanke pyrkii saamaan toimimaan aktiivisesti kiusaamista vastaan. Se, ettei tee asialle mitään vaikka kiusaamisesta tietää, on myös kiusaamista.
Toivottavasti tämä vastarintaliike saa jotain näkyvää aikaan. Toistaiseksi tehokkaimpia koulukiusauksen ehkäisijöitähän ovat olleet pienten, talousvaikeuksissa olevien kuntien päättäjät. Suljetuissa kouluissa ei kiusata enää ketään, olkoonkin että vasaran alle jäävät yleensä juuri ne koulut, joissa ei kiusaaminen isona ongelmana esiinny. Toivottavasti tällä uudella vastarintaliikkeellä sekä muilla koulukiusaamiseen puuttuvilla asennekasvatus- ja toimintamalleilla ja -hankkeilla saavutetaan samanlaisia tuloksia ilman, että kouluja täytyy tyhjentää. Ja pian. Ettei koulunkäynti olisi -eikä siitä tulisi -kenellekkään terveydelle vaarallista.
Hienot hankkeet jäävät kuitenkin unholaan, ellei koluissa ja siellä missä koululaiset kulloinkin ovat, tapahdu mitään. Älkääme siis mekään jääkö sivusta katsomaan vaan lähtekäämme mukaan vastarintaan!
°Se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että koulussa pidämme huolta kavereistamme. Emme päästä syntymään tilanteita, joissa jotkut joutuvat viettämään koulupäivänsä yksin tai kiusattuna.
Otetaan kaikki mukaan. Tehdään asioita yhdessä.
°Se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että muistamme kysyä lapsilta ja nuorilta, mitä heille kuuluu. Olemme kiinnostuneitä heidän arjestaan, heidän todellisuudestaan -heistä itsestään. Ja kuuntelemme ja kuulemme mitä kerrottavaa heillä meille on.
°Se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että aktiivisesti kotonakin nostelemme kissoja pöydille. Puhumme asioista. Kipeistäkin. Kiusaamisistakin. Kiusattuna olemisesta, Kiusaajana olemisestakin. Ja siitä, miten kiusaamiseen tulisi reagoida.
°Vai voisiko se tarkoittaa vaikka jotain muuta. Mitä?
Sitä voimme miettiä vaikka MLL:n vanhempainnetin teksteihin syventyessämme.
Mutta ainahan jotain huomautettavaakin pitää löytää asioista. Ryhdy vastarintaan -hankkeen kuvauksessa kerrotaan kyseessä olevan hankkeen, joka haluaa aktivoida koulukiusaamisen vierestä katsojat. Voisikohan tuota sanamuotoa vähän rukata, ettei se jäisi elämään itseään vastaan takavuosien nälkäpäiväkeräyssloganin tavoin: "Toimi nälkää vastaan." Ja minä poikahan söin...
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Jäätävää!
No totta kai se kaivolta lähtevä vettä kuljettava putki jäätyi (tänäkin vuonna) meilläkin. Jäätyi, vaikka viime talvesta viisastuneena lisää lämmikettä tungin putken lähelle ja pidimme hanaa auki joulukuun puolivälistä lähtien. Niin siltikin, luonnonlaeille emme mitään voineet. Kevään merkki kai tuokin on.
Sunnuntai-aamuna kävin vielä suihkussa ja kaikki oli ok. Päivällä sain viestin kotoa, että vettä ei tule. Ilta kuluikin sitten saunaa lämmittäessä ja putkea lämmittäessä. Saatiin siis saunakin kuumaksi tässä talossa vihdoin viimein. Vielä kun olisi lauteet olleet saunassa kiukaan kaverina, niin mikäs siinä olisi sulatellessa. Vaan kun ei, niin ei. Ei lauteita. Eikä vettä taloon. -Paitsi pieni noro pesuhuoneen hanasta.
Siinähän ei sitten auttanut tietenkään muu, kuin ottaa ammattilaisiin yhteyttä. Soitto lvi-yritykseen, josta jo neljännellä yrittämällä vastattiinkin. Viime vuonna eivät luvanneet samalla viikolla apua meille, tällä kerralla onnistui sentään seuraavalle aamulle.
Tuli ilta ja tuli aamu. Ja saapui putkimies. Näytin putken pään, lähdin töihin ja jätin putkimiehen kellariin työn touhuun. Runsaan tunnin kuluttua sain puhelun vaimolta. Vettä tulee taas. Riemullista oli se. Kovin äkkiä sitä huomaa silloin, kun sitä ei taloon tule, miten tärkeää veden saanti on. Lähtiessään vielä oli lvi-asentaja vaihtanut liittimen vuotavaan wc:n lämminvesiputkeen. Kaikki hyvin. Nopeaa toimintaa, hyvää palvelua. Kiitos siitä.
Mutta. Kuusi tuntia myöhemmin vedentulo lakkaa. Siitä kaksi tuntia myöhemmin saan siitä tiedon, kun kokouksen päätyttyä vihdoin vastaan puhelimeen. Kiireellä kotiin aiemmin päivällä putkimiehen antaman neuvon mukaan hankittu auton sisätilalämmitin matkassa. Hänen mielestään villat olivat ihan yhtä tyhjän kanssa. Sisätilalämmitin pitäisi paikat paremmin lämpimänä. (Vaikka suhteellisen hyvin oli ilman sisätilalämmitintä pysyneet viimeiset kymmenet vuodet. Vasta näiden kovien pakkasien jälkeen viime- ja tänä talvena oli jäähän saakka vesiputki ehtinyt. (-Talon myyjän kertoman mukaan toki) )
Vaan eipä hanat auenneet. Pikkupsen pulputtivat, mutta tyhjyyttään ainoastaan. Aamusella taas soittamaan lvi-yrittäjälle. Hänet jälleen tavoitin vasta muutaman soiton jälkeen. Hämmästyksekseni sain kuulla, että meillä käynyt lvi-asentaja oli sanonut ettei täällä mitään olisi asialle tehtävissä. -Hämmästyksekseni siksi, että ei hän lähtiessä ollut mitään sellaista kertonut. Ja vettäkin tuli ihan hyvin monta tuntia. Tämän kerrottuani yrittäjä lupasi asentajan kanssa miettiä putkistomme tilaa ja pyysi soittamaan iltapäivällä uudelleen. Kellon ollessa merkissä soitin kuullakseni, etteivät olleet toisiinsa yhteyttä pitäneet päivän aikaan. Diagnoosin tosin sain vedettömyyteemme. Ammatti-ihmisen valistumut mielipide on se, että yhtä vesihanaa lukuunottamatta talomme kaikki vesihanat ovat tukkeutuneet yht´aikaisesti. Tätä seikkaa kuten myös sitä, että tukkeutuneena on nähtävästi sitten myös pyykinpesukone, astianpesukone ja kaksi wc-pömttöä ihmetellessäni vastaus kuului: "Kyllä niin voi käydä." Sain tehtäväksemme ruuvata vesihanoista suuttimet irti ja putsata ne.
Jännittävää kyllä, mutta ihan riemusta kiljuen emme lähteneet kyseistä operaatiota suorittamaan. Jotenkin tuntuu siltä, että kun en itse saa putkea sulatettua, vaan haluan teettää sen alan ammattilaisilla, joilla on tietoa, taitoa ja työvälineitä työn tekemiseen, olen siis sekä osaamaton, että myös tyhmä. Vielä iltapäivän aikana soitin liikkeeseen uudelleen. Nyt olivat ehtineet jo haastella tilanteestamme ja sain kuulla, että kyllähän siellä putkessa oli jäätä ollut. Sovimme, että mikäli vettä ei aamulla tule, otan uudelleen yhteyttä.
Eihän sitä tullut, joten otin aamulla yhteyttä. Turhaan. Vasta iltapäivällä pääsin puhelemaan asiasta. Kerroin, että vettä ei tule ja selitin olevani aamulla lähdössä viikonlopuksi työmatkalle ja vaimon jäävän koirien kanssa kotiin, joten vedet olisi hyvä saada virtaamaan. Mikäli mitään katastrofia ei satu, niin ehkä seuraavana päivänä voisi onnistua -kuului lohduton vastaus.
Epäillen suhtauduimme kuitenkin perjantain aikana putkien sulattamiseen tällä asenteella. Perävalotakuu tuntuu pelottavan todelta tässä hommassa. Perjantain klo 16 jälkeen alkaisi kuitenkin viikonloppu. Päädyimme siihen -kun kerran paikallisesta apua jo toisena vuonna peräkkäin tuntuu aika nihkeästi saavan, että pyydämme sitä muualta. Soitinkin siis naapuripitäjään Parikkalan Putkitus -nimiseen yritykseen. Puhelimeen vastattiin ensi yrittämällä. Yhteystiedot otettiin ylös ja luvattiin palata asiaan pian. 20min kuluttua olivat järjestäneet asiat työmaalla niin, että yksi lvi-asentaja lähtee meille samalta istumalta.
Nyt toimii hanat taas! Aikaa tähän työsuoritukseen meni 3 minuuttia. Riitti, että poisti edellisen asentajan aiheuttaman tukoksen sisääntuloputken suulta.
Onneksi asiakas saa valita. Tuleva putkiremontti ei työllistä paikallista yrittäjää. Erään parikkalalaisyrityksen kylläkin. Lämpimästi -tai pitäisikö tässä asiayhteydessä sanoa -vuolaasti suosittelen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)