Lupauksia.

Tänä vuonna en aja partaani.
Tänä vuonna en aja autoa.
Tänä vuonna en käy saunassa.
Tänä vuonna en käy lenkillä.
Tänä vuonna en juo kahvia.
Tänä vuonna en syö jäätelöä.
Tänä vuonna en syö pizzaa.
Enkä makkaraa.

Tänä vuonna annan rouvalle halipusun.
Tänä vuonna suon itselleni lasin punaviiniä.
Tänä vuonna syön joululimppua joulukinkku-sinappi -päällisin.
Tänä vuonna saatan jopa syödä jokusen suklaakonvehdinkin.
Tänä vuonna nautin olostani.
Ja tänä vuonna en lupaa mitään ensivuoteen liittyen.

Tämän lupaan.

Ensi vuonna sen sijaan...

Hyvää joulua!

(Vuohi kasvaa klikkaamalla!)

Eettisiä lahjoja.

Vuonna 2005 Kirkon Ulkomaanapu toi markkinoille Toisenlaiset Lahjat. Sympaattiset pikku vuohet valloittivat suomalaisten sydämet ja kymmenet tuhannet ihmiset ovat vuosien varrella hankkineet jo lähes 50 000 vuohi-lahjaa ja näin ovat paitsi ilahduttaneet läheisiään persoonallisella lahjalla, myös auttaneet kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä yli 30 maassa ympäri maailman. Vuohien lisäksi suomalaiset ovat hankkineet ystävilleen (ja kehitysmaiden asukkaille) yli 75 000 koulupuku -lahjaa, yli 17 000 Naisten Pankin ammatti -lahjaa sekä yli 350 kaivo -lahjaa. Vanhat suositut lahjat ovat pitäneet hyvin pintansa lahjalistoilla vuodesta toiseen. Uusiakin lahjavaihtoehtoja ilmestyy ajoittain. KUA:n uusin toisenlainen lahja on nimeltään hedelmäpuut -lahja.


Konsepti on ollut menestys. Vuosi vuodelta ihmiset hankkivat entistä enemmän eettisiä lahjoja. Se on oikein hyvä asia. Meillä kun tuota aineellista hyvää kuitenkin on enemmän tai vähemmän runsain mitoin, kun oikein maailmanlaajuiseen mittapuuhun asioitamme asettelemme.


Moni muukin taho on huomannut ihmisten kasvavan halun auttaa kaukana asuvia lähimmäisiään. Eettisiä lahjoja tarjoaa tänäkin jouluna KUA:n lisäksi ainakin Amnesty International, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi, Suomen Pakolaisapu, Suomen World Vision, Unicef ja WWF Suomi. Lahjan antajalla on nyt varaa valita. Valinnan voi tehdä vaikka sen mukaan, mitä haluaa lahjoittaa, tai sitten sen mukaan, kenen kautta haluaa lahjoittaa, tai mihin kohteeseen haluaa lahjoittaa.  


Eettisten lahjojen ollessa kyseessä suuri -ääneenkin lausuttu kysymyspari kuuluu: "Meneekö apu varmasti perille?" ja "Kuinka suuri osa lahjoituksista menee kohteisiin?"  Järjestöt vakuuttavat kilvan avun menevän perille ja valtaosan lahjoitussummista menevän nimenomaan avustustyöhön. Järjestöt pyrkivät pitämään toimintansa läpinäkyvänä. Ulkoministeriön kumppanuusjärjestöjen toimintaa tuetaan ja tarkkaillaan. Ministeriö takaa, että niiden apu menee perille.


Toki keräyksistä on aina kuluja. Eri järjestöillä kulujen määrät vaihtelevat. Pienimmillä kuluilla pyörii KUA:n Toisenlainen Lahja sekä Suomen Pakolaisavun Parempi Lahja. Näissä molemmissa kulujen osuus on n 15% lahjoitusten määrästä. Muilla järjestöillä kulujen osuus on jonkin verran suurempi.


Tässä vaiheessa en malta olla kertomatta, että on yksi taho, jonka kautta lahjoitetut eettiset lahjat menevät täysimääräisesti tarkoitettuihin kohteisiin. Kulujen osuus on 0% ja apu menee taatusti perille juuri siihen kohteeseen,  johon lahjan antaja on sen tarkoittanutkin menevän. Lahjoitussummista käytetään kohdennetusti 100% siihen avustuskohteeseen, mihin lahjoittaja on sen tarkoittanut käytettävän. Tällä hetkellä lahjoituskohteita on neljä, mutta lisää avustuskohteita on luvassa lähitulevaisuudessa.


Onneksi on valinnanvaraa ja voit tehdä lahjoituksen haluamaasi kanavaa käyttäen, mutta mikäli haluat, että 100% lahjoittamastasi summasta käytetään kohteeseen, johon olet avun tarkoittanut, valintasi on Z-miehen Erillaanen lahja.


Erillaasen lahjan voit antaa läheisellesi vaikka jo tänä jouluna. Tai vaihtoehtoisesti syntymäpäivälahjaksi, valmistumislahjaksi, vuosipäivälahjaksi, tai sitten ihan muuten vain. Olen varma, että yllätät lahjan saajan täydellisesti. Takaan, että hän ei olisi villeimmissä kuvitelmissaankaan voinut ajatella saavansa lahjaksi Z-miehen Erillaasen lahjan.  Lahjavaihtoehtoja on siis neljä. Kaikkiin voit osallistua haluamallasi summalla. Esitetyt summat ovat vain kertomassa avun tarpeen suuruudesta. Pienelläkin lahjalla voit ilostuttaa läheisiäsi suuresti ja auttaa avustuskohdetta merkittävästi. Tässä tällä hetkellä valikoimissa olevat Erillaaset lahjat:

Zunkkis elää vailla puhdasta vettä. Ilkeä bakteeri on vallannut kaivon ja saastuttanut kaivoveden. Zunkkis joutuu peseytymään likavedessä. Juomavetensä hän joutuu ostamaan Venäjältä. Koirien juomavettä keitetään minuuttitolkulla. Kaivon puhdistaminen ja veden desinfioiminen maksaa yli 600€. Lisäksi kaivoveden laboratoriotutkimukset maksavat n 200€. 

Anna eettinen lahja läheisellesi osallistumalla Zunkkiksen kaivon puhdistamiseen.

Lahjoituksen voit tehdä tilille FI8731313002639300

Viestikenttään viestinä: "Kaivon puhdistamiseen", sekä oma sähköpostiosoitteesi.

Saat sähköpostissa lahjakortin, jonka voit antaa lahjan saajalle.

Zunkkis asuu kaukana kaikesta Päästäkseen lähelle kaikkea, hän tarvitsee autoa, joka tarvitsee polttoainetta ja huoltoa. Jotta Zunkkis voisi ostaa polttoainetta ja huollattaa autoaan, hänen on käytävä töissä. Töihin hän joutuu kulkemaan autolla.Autolla, joka siis tarvitsee polttoainetta ja huoltoa.Polttoainekustannukset Zunkkiksen työmatkoilla ovat 6.80€/työpäivä. 

Anna eettinen lahja läheisellesi osallistumalla Zunkkiksen työmatkakustannuksiin. 

(6.80€/pv, 34€/vko, 136€/kk)

Lahjoituksen voit tehdä tilille FI8731313002639300

Viestikenttään viestinä: "Työmatkakustannuksiin", sekä oma sähköpostiosoitteesi.

Saat sähköpostissa lahjakortin, jonka voit antaa lahjan saajalle.

Zunkkiksella on kaksi koiraa. Koirat tarvitsevat ruokaa elääkseen.

Koirien ruokakustannukset ovat 50€/kk. 

Voit auttaa Zunkkiksen koiria elämään täysipainoista koirien elämää antamalla eettisen lahjan läheisellesi.

Lahjoituksen voit tehdä tilille FI8731313002639300

Viestikenttään viestinä: "Koirien ruokkimiseen", sekä oma sähköpostiosoitteesi.

Saat sähköpostissa lahjakortin, jonka voit antaa lahjan saajalle.

Zunkkis ylläpitää blogia. Jotta se olisi mahdollista hän tarvitsee toimivan internet-yhteyden. Koska Zunkkis asuu kaukana kaikesta, internet -yhteyksiä tarjoaa vain yksi yritys. Sen vuoksi hintakilpailua ei ole ja Zunkkis joutuu maksamaan 2Mb:n internet -yhteydestään kovan hinnan.

Voit mahdollistaa Zunkkiksen blogin jatkuvuuden antamalla läheisellesi eettisen lahjan.

Yhden kuukauden internet -yhteyden hinta Vuoriniemellä on 53.50€

Lahjoituksen voit tehdä tilille FI8731313002639300

Viestikenttään viestinä: "Internet -yhteys Zunkkikselle", sekä oma sähköpostiosoitteesi.

Saat sähköpostissa lahjakortin, jonka voit antaa lahjan saajalle.

Keräyslupa saatu vaimolta: 

Z: "Saanko yrittää hankkia rahaa laskunmaksamisia varten, ettemme joutuisi mieron tielle, kun joulukin on tulossa?"

Vaimo: "Tee mitä lystäät, kunhan et mua sotke kummallisuuksiisi."

Haloo Helsinki!

Pääsinpäs linnan juhliin minäkin! Parikkalan kunnan nuorisotoimi ja Parikkalan seurakunnan nuorisotyö järjestivät sunnuntaina nuorten linnan juhlat Parikkalan Harjulinnassa. Esiintymässä oli Haloo Helsinki! -yhtye. Koskapa yhtyeen Huvilakeikka jäi riparin jalkoihin, ajattelin käväistä bändin kuuntelemassa nyt.

Haloo Helsinki Parikkalan Harjulinnassa.

Hyvän, viihdyttävän keikan heittivätkin. Ylimääräistä viihdykettä keikkaan toi hittibiisien (sinkkubiisien) singback-esittäminen.  Tällöin soslisti hylkäsi bassonsa ja mikkiständinsä ja pääsi vapaammin käyttämään lavatilaa. Sitä ylimääräistä viihdykettä toivat lähinnä kitaristit, jotka näiden kappaleiden aikana kävivät vaihtamassa toiset kitarat ja olivat sen jälkeen kuin uudestisyntyneitä. Esiintymislava pieneni huomattavasti, kun myös kitaristit "pääsivät" käyttämään jalkojaan.  Erityiskiitos muuten miksauspöydän takana istuvalle. Sen verran hyvin oli tasot kohdillaan, että ilman kitaranvaihtoepisodia etäämmältä katsoen olisi voinut mennä ihan livenä soitetusta kitaroinnista. Myös äänenvoimakkuus oli oikeinkin siedettävällä tasolla ehkä lukuunottamatta setin viimeiseksi esitettyä Maailman toisella puolen -biisiä, jossa vähän uhkasi lähteä lapasesta kun ämyreistä pauhasi sekä singback- että livesoitantaa.

Mutta siis kaiken kaikkiaan oikeinkin kiva kuuntelukokemus. Itse pidin aivan erityisesti rumpusoolosta ja konsertin akustisesta osuudesta.

Haloo Helsinki Parikkalan Harjulinnassa.

Z-mies ja Kotipizzan salaisuus.

Ilmoitus: Teksti sisältää tuotesijoittelua. Saattaa aiheuttaa suun vettymistä, sekä pakottavaa halua toimia näläntunnetta vastaan.

Jo jonkin aikaa olen saanut sellaista signaalia, että Kotipizzoissa on tekeillä jotain todella hämärää. Kun aamusella sain vielä urkittua vahingossa selville erään Kotipizza-vaikuttajan sähköpostikirjeenvaihtoa, en enää voinut antaa asian olla, vaan minun oli tartuttava härkää taas sarvesta ja selvittää asia perinpohjin. Onhan kuitenkin asia niinkin, että pizzalla on aivan erityinen paikka sydämessäni, kuin myös niin että olen aikamoisen suurikokoinen asiakas kyseiselle ketjulle. Vapaapäivääkin satuin elämään sopivasti, joten päivä on kuin ennalta valmistettu juuri sitä varten, että selvitän Kotipizzan salaisuuden.

Lähdin matkaan kohti Imatraa ja Rajapatsaan Neste-huoltamoa, jossa sijaitsee kotiani lähin Kotipizza-ravintola. Ajoin varoen, kieli keskellä suuta -osaksi liukkaan kelin, osaksi tilanteen jännittävyyden vuoksi. Näkemieni sähköpostiviestien, sekä tiettyjen verkkosivujen tutkimisen perusteella olin päätellyt, että Kotipizza-ravintoloissa harrastetaan jonkinsortin tiedustelutoimintaa. Olin onkinut tietooni tunnussanan, jota vastaan -niin en tiedä mitä -luultavasti saan jotain salaista tiedustelumateriaalia.

         Z-mies valmiina astumaan sisään Kotipizza-ravintolaan selvittääkseen Kotipizzan salaisuuden.

Saavuttuani perille laitoin pipon päähäni, nostin takkini kaulukset pystyyn, hengitin syvään pari kertaa ja tarkistin vielä oletetun tunnussanan. Ovea aukaistessani heitin vielä yläilmoihin toiveen siitä, että kaikki olisi vain omaa levotonta mielikuvitustani, eikä mitään salaisuutta ole olemassakaan. Myyjä ei tietäisi asiasta mitään ja yhdessä hymähtäisimme ja naurahtaisimme koko jutulle. Sitten tilaisin perinteisen Special Operan, nauttisin, unohtaisin nämä kaiken maailman salaliittoteoriat ja matkaisin täysin vatsoin tyytyväisenä takaisin kotiin.

Z-mies kuiskaamassa huomaamattomasti tunnussanaa kassalla.

Mutta ei. Ei se mennyt niin. Tiskille saavuttuani kumarruin eteenpäin ja kuiskasin myyjälle oletetun tunnussanan. Myyjä nosti katseensa arvioi minua silmillään puolen sekunnin ajan, hymyili lähes huomaamattomasti, otti tiskin alta paperinivaskan, pyysi minua odottamaan hetken ja poistui takahuoneeseen. Sieltä saavuttuaan hän näppäili numerosarjan kassakoneeseen ja kysyi, onko minulla rahat mukanani. Kun tähän pisteeseen saakka olin tullut, en ollut valmis perääntymään. Annoin myyjälle -josta oli nyt nähtävästi tullut yhteyshenkilöni- summan, jonka hän pyysi ja jäin odottamaan, mitä saan vastineeksi rahoilleni. Yhteyshenkilöni antoi minulle muovisen vuoronumeroläpyskän, iski silmää ja toivotti hyvää ruokahalua. Dokumentit siis nähtävästi tuotaisiin minulle ruoka-annoksen yhteydessä. Kiitin yhteyshenkilöäni niin luontevasti kuin vain osasin ja istuin nurkkapöydän -josta näkisin hyvin koko ravintolan- ääreen odottamaan.

Kohta tarjoilija jo toikin eteeni pizzan. Pizzan, joka tuoksui taivaalliselta. Kohotin pizzaa varovasti nähdäkseni onko sen pohjaan kirjoitettu viesti ja tarkistaakseni onko pizzan alla lautasella viestiä. Ei näkynyt. Pizzasta tulviva taivaallinen suitsutus sai minusta ylivallan ja maistoin slicen. Niin juustoista pizzaa en ollut maistanut ikinä. Tuplajuusto on pientä tähän verrattuna. Maku oli vähintäänkin yhtä ylimaallisen taivaallinen kuin tuoksukin. 

Se oli pizzan menoa!

No, tietäähän sen mitä sitten seurasi. Slice toisensa jälkeen katosi lautaselta sellaista vauhtia, että hampurilaisravintolat saavat olla varuillaan, etteivät menetä pikarauokaravintola-titteleitään. Vauhtia ei hidastanut edes pikkuhiljaa tietoisuuteen iskevä ymmärrys siitä, että olen parhaillaan syömässä pizzaa, jossa ei ole lihaa lainkaan. Vauhtia sitä vastoin hidasti ymmärrys siitä, että viereiseen pöytään istui pari nuortamiestä, jotka puhuivat vierasta kieltä ja toisella miehistä oli paidassaan sama numero, joka oli vuoronumeroläpyskässäni. Suuni jäi jauhamaan viimeistä pizzapalasta, kuin parempaakin purukumia ja kun viimein sain palan nielaistua, kuului sen nielauksen ääni varmaan ravintolan ovelle saakka. Miehet katsahtivat minuun päin, numeropaitainen nyökkäsi minulle huomaamattomasti. Samassa miehet nousivat pöydästä ja lähtivät ulos. Salamannopeasti tein ratkaisuni ja lähdin heidän peräänsä. Tämä arvoitus katsotaan loppuun saakka.

Ulos ehdittyäni yllätyin, kun näin miesten istuvan ohitseni ajavassa autossa. He eivät olleetkaan jääneet odottamaan. Onko tarkoitus, että seuraan heitä jonnekin muualle? Tämä kysymys mielessäni kiiruhdin autooni ja annoin karstat palaa Mazdan putkistosta. Näin minne suuntaan miehet pihasta lähtivät ja pian olinkin tavoittanut heidät. Ajoimme kohti Venäjää ja Svetogorskia peräkkäin. Salaisuus taitaakin olla paljon suuremman luokan juttu, kuin osasin aavistaakaan. Mihin ihmeeseen olen taas vatsani tunkenut? No, sitä on turha murehtia nyt. Itsepä kävin tunnussanan kuiskuttelemassa myyjän korvaan.  

Saavuimme rajanylityspaikalle. Miehet menivät passintarkastukseen. Tein samoin heidän perässään. Onneksi passi ja tarvittavat matka-asiakirjat olivat mukanani. Passintarkastuksesta matka jatkui kohti rajaa.

Kuvassa punaisella ympyröity venäläiset rajavartijat ja koirapartio.

Jumissa rajaselkkauksen johdosta ei-kenenkään maalla.

Vasemmalla Suomi, oikealla Venäjä.

Hetken ajettuamme huomasin rajan olevan kiinni. Edessäni oli muutama auto. Omani pysäytin tasan Suomen ja Venäjän rajalle. Auton etupenkki oli Venäjällä ja takapenkki Suomessa. Näin rajavartijoiden juoksentelevan keltaiset huomioliivit yllään edestakaisin. Kauempana pellolla rautatien varressa aseisettu koirapartio haravoi radanvierustaa. Katselin toimintaa jännittyneenä, silloin tällöin vilkaisten jonossa parin auton päässä olevia oletettuja yhteyshenkilöitäni. Aika kului. Minuutit vaihtuivat kymmeniksi minuuteiksi. Noin tunnin kuluttua huomasin sotilaiden lähestyvän. Ehdin jo mielessäni kirota sekä Kotipizzan, että typerän uteliaisuuteni niin syvälle helvetin uumeniin, ettei edes Danten piirit sinne ulottuisi. Onneksi kuitenkin sain hetikohta perua kaikki kiroukset, sillä sotilaiden kulkiessa autoni ohitse olin olevinani syventynyt iltapäivälehden kiinnostaviin artikkeleihin. Lehden takaa vaivihkaa silmäillen huomasin sotilaiden aseineen ja koirineen siirtyvän tien toiselle puolelle metsikköön. Nähtävästikään he eivät olleet meidän perässämme -tällä kertaa. Samassa puomi avautui ja jono lähti liikkeelle. Ajoimme automme tullialueelle ja menimme passintarkastukseen. 

Venäläisille passintarkastus on yleensä nopea suoritus, niin nytkin. Seuraamieni miesten auto lähti jo kohti suurta Venäjän maata, kun minä vielä jonotin saadakseni leiman passiini. Vielä olisi tehtävä tulli-ilmoitus ja odotettava auton tarkistusta. Puolen ikuisuuden kuluttua rajaviranomaiset vihdoin tulivat tarkastamaan takapenkin ja peräkontin, jonka jälkeen pääsin jatkamaan matkaa. Minulla ei ollut hajuakaan, mihin olisi pitänyt mennä. Miehet oletettavasti ajattelivat minun olevan asioista perillä ja odottaisivat jossain ennalta määrätyssä paikassa. Ajelin päämäärättömästi pitkin Svetogorskin katuja. Aloin menettää toivoni enää ikinä yhyttää seuraamiani miehiä. Hehän voisivat kohta olla jo vaikka Viipurissa tai kukaties Pietarissa. No -ainakin bensa oli täällä edullista. Kävin tankkaamassa ja jatkoin haahuiluani, kunnes erään talon pihalla näin tutun auton.

Seuraamieni miesten auto Svetogorskilaisen rautakaupan pihassa.

Uskomatonta, mutta totta. Yhytin heidät sittenkin. Nyt vain pitäisi tietää, ovatko miehet tuossa liikkeessä, joka ikkunoiden ja kuvien perusteella on rautakauppa. Tekstin perusteella se voisi olla ihanmikätahansa kauppa. Itänaapurin aakkoset eivät suostu aukenemaan aivoilleni. Miehet saattavat hyvinkin olla myös tuolla yläkerrassa pimeiden ikkunoiden takana. Päätin kuitenkin tällä kertaa olla niin viisas kuin vain osaisin ja olla menemättä etsimään heitä. Päätin odottaa autossa hieman syrjemmällä, niin kauan, että miehet palaisivat autolleen.

Kului tunteja. Lounaaksi nauttimani pizzan lihattomuus alkoi tuntua. Se tunne ilmeni yhä kasvavana nälkänä. Nälässä sitä ikäänkuin osaa paremmin keskittyä olennaiseen -eli syömiseen tai siihen miten syötävää saisi. Tässä nimenomaisessa tilanteessa se tarkoitti sitä, että kysyin itseltäni mitä mieltä siinä on, selvitänkö jonkun salaisuuden vai en? Onko ylipäänsä mitään salaisuutta? Miksi en vain voi yksinkertaisesti elää ja nauttia hyvästä pizzasta? Noiden ajatusten huutaessa pääni sisällä yhä kovemmalla äänellä tein päätöksen: Nyt riittää. Käynnistin auton, ajoin takaisin Suomeen. Rajalta jatkoin matkaani suoraan takaisin Rajapatsaan Neste-huoltamolle ja myyntitiskille, jossa ihan selvällä, kuuluvalla suomenkielellä ilmoitin haluavani Special Operan.

Sitä syödessäni mietin sitä, miten hyvin kaikki on. Tokko mitään suurta salaisuutta edes on olemassakaan. Mitä lie nälän tuomia houreita. Hyvä pizza kaiken muuttaa voi.

Sellainen oli minun pizza-päiväni eilen tiistaina. Millainen sinun pizzapäiväsi on? Sen voit selvittää vaikkapa avaamalla Zunkkiksen musavisan joulukalenterin luukkuja. Luukkujen takaa voit sinäkin saada itsellesi oman pizzapäivän. Tai, jos et malta odottaa, niin voit toki viettää pizzapäivääsi vaikka jo tänään.

*)Tämä teksti sijoittuu vahvasti oman pääni sisään. Kuitenkin niin, että totuutta kosketellaan välillä ohuelti, välillä oikeinkin syvältä viistäen. -Z-

 

Korotonta lainaa pitkällä takaisinmaksuajalla!

Sain sähköpostissa ilmoituksen, johon oli koottu kätevästi samaan viestiin linkit yhdelletoista eri pikavippejä tarjoavalle sivustolle. Rahaa luvattiin nopeasti ja vaivattomasti -jopa ilman vakuuksia. Rahaa oli mahdollista saada alle viidessätoista minuutissa klo 8-22 välisenä aikana. Korkoa toki lainasta pitäisi maksaa summasta ja laina-ajasta riippuen 30% - 800% vuosikorolla.

 Nopeita vippejä tarjoavat tahot tuntuvat rahatilanteen tiukalla ollessa varteenotettavilta vaihtoehdoilta. Takaisinmaksun aikaan tosin vanhan kansan puheet veljestä ja veljenpojasta saattavat tulla elävästi mieleen. Ja jos eräpäivän koittaessa ei rahaa olekaan maksaa, niin ainahan on mahdollista hakea toiselta lainantarjoajalta hieman lisää, korkealla korolla luonnollisesti.

 Mutta mitäpä, jos kuulisit tilaisuudesta lainata rahaa ilman korkoa pitkällä takaisinmaksuajalla? Välttämättä vakuuksiakaan ei tarvittaisi, sehän on lainanantajan ja lainanottajan sovittavissa oleva asia. Olisitko valmis tarttumaan tilaisuuteen? Voiko tuollaista tarjousta oikeasti olla olemassa? Liekö tuo tottakaan?

Mutta usko pois, nyt tuo kaikki on täysin mahdollista. Tarjoan sinulle mahdollisuutta lainata minulle haluamasi summan rahaa ilman korkoa 3-5 vuoden takaisinmaksuajalla. Jos tämä tuntuu sinusta hyvältä tilaisuudelta ja sinulla on pääomaa sijoitettavaksi oman lompakon ulkopuolelle, niin tässä olisi mahdollisuus olla mukana uudessa rahoituspalvelussa.

 Aivan sokkona ei tietenkään tarvitse hypätä tällaiseen uuteen innovatiiviseen hankkeeseen. Voin ilokseni kertoa, että lainatoimintoa on jo kokeiltu ja prosessi on tälläkin hetkellä käynnissä lainan nostamista seuraavassa ja sen takaisinmaksamista edeltävässä vaiheessa.

Yhteydenotot asian tiimoilta mieluiten puhelimitse tai sähköpostitse.


 

Liukkaan kelin renkaat.

                           Talven tuloa ei voi estää, mutta siihen voi varautua.
                                                 Kiitos rakkaani!

Se tunne...

...kun on jano.
Mutta ei kuitenkaan haluaisi tehdä tiskiä.
Josta syystä päättää olla ottamatta juomalasia ja juoda suoraan vesihanasta.
Kuitenkin on tilanne sellainen, että joku on pyyhkinyt pöydän kostealla rätillä ja levittänyt kyseisen rätin tiskipöydän alla olevan roskiksen oven päälle kuivumaan.
Eikä halua myöskään housujen etumuksen kastuvan itselleen epäedulliselta näyttävällä tavalla.
Sitä päätyy kauempaa kurottautumaan kohti vesihanaa, jonka on hetkeä aiemmin avannut.
Sillä seuraamuksella, että ryystäessään vasta huomaa veden kulkeutuvan nieluun
yht´aikaisesti sekä suun, että nenän kautta.
Se tunne...

... ei ole hyvä tunne.

Wink-wink!

Sen verran alkaa tulla vinkkejä ympäröivästä maailmasta, että kohta on aika pyytää vaimoa vaihtamaan uutta kumia auton alle.

Tunnustan.

No nyt meinaa vetää hiljaiseksi. Olen saanut tunnustuksen. Nöyrin mielin kiitän tunnustuksen antajaa Riikkistä.

Yllä näkyvä tunnustus pitää sisällään myös muutaman velvoitteen.

Tämän tunnustuksen saajan tulee:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle blogille eteenpäin.

3. Ilmoittaa kyseisille blogisteille asiasta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tämän tunnustuksen haluan jakaa seuraaville blogeille: 

(Olen tähän sijoittanut ne lystikkäästi otsikoidensa mukaiseen aakosjärjestykseen.)

Aarteet elämässäni - hienoja, tunnelmallisia kuvia ja ajatelmia.

Blogini - Viron lähetin terveisiä Tallinnasta.

Eväät levällään - Vaasalainen pastori jakaa Taivaalliselta Isältä saamiaan eväitä kirjoittamalla elämästä ja uskosta oman arkensa keskellä.

Maailman paras blogi - Tuohon ei liene lisättävää. Otsikko kertoo kaiken.

Oletko tosissasi? - Sitä meidän tulisi useammin muistaa kysyä myös itseltämme ja tutkailla itsessämme.

Pieni ihminen suuressa maailmassa - Hetkiä ja mielen tuotteita pieneltä ihmiseltä suuressa maailmassa.

Tarjoiluehdotus - Tätä meille myydään ja tältä se näyttää. Herkullinen blogi niin idealtaan kuin toteutukseltaan.

The other end of the leash - Toisesta päästä löytyy tolleri ja toisesta emäntänsä. 

Sitten siihen random-osastoon... 

1) Venäjän maantieteellisen läheisyyden olen huomannut vaikuttaneen siihen, että juon nykyään lähes päivittäin teetä. 

2) Olen viime aikoina huomannut katselevani automainoksia "sillä silmällä", vaikka ei edes ole kevät eikä rahaa.

3) Facebookissa kiertävät kiertoviestit ärsyttävät minua niin paljon, että olen muutaman kerran -vaihtelevalla menestyksellä- yrittänyt lanseerata liikkeelle joitain omiakin.

4) Haluaisin ajaa autolla/olla kydissä road 66:n päästä päähän. (Enkä tarkoita tietä Orivesi- Lapua. Sen olen jo ensiavuksi ajanut jonkunkin kerran. -Ei auttanut.)

5) Jostain käsittämättömästä syystä Tukholma ja Tukholman suomalainen seurakunta riivaa ajatuksiani ajoittain hyvinkin kovasti. 

6) Ruotsia olis kiva hallita, mutta kun äiti sanoi, että siellä hallitsee kuningas. (Tästä propsit Tenho Saurénille.) Mutta edelliseen kohtaan viitaten tuo länsinaapurin kieli voisi olla kiva olla hallussa.

7) Voisin tunkea Lidlin Kania chilisoosia lähes ruokaan kuin ruokaan. Harmikseni ainakaan Imatralta en ole kyseistä herkkua löytänyt aikoihin. Korviketta kylläkin, mutta sehän ei ole sama.

8) Poden jotain psykosomaattista inhoa punajuurta kohtaan. Väri, haju, maku... ei vain suostu taistelutta pysymään sisuksissa. Pyrin väistämään lähitaistelua mahdollisimman tehokkaasti.

+ boonus: Silmää alkoi häiritsemään 6) -kohdan olla -verbin toisto. Näyttää yhtä tyhmältä kirjoitettuna kun tuntuu ilman lausuttuna.

Tässäpä näitä. Kiitoksia, anteeksi ja näkemiin.

Facebook ei tiedä juurikaan elämästäni!

Onpa ollut hirvittävä haloo ja hulabaloo viimepäivinä facebookin uusimmasta -vasta tuloillaan olevasta uudistuksesta, jonka on kerrottu olevan ehkäpä suurin mullistus sitten alkuaikojen. Esimakua on tihkunut jo uutisnauhan, tilausten ja uusien ystävälistojen myötä.

Se iso, suuri ja valtava muutos on profiilisivun kokema facelift, jonka myötä sivu muuttuu aikajanaksi, josta on helppoa selailla kaikkea, mitä on aikojen saatossa facebookkiin syöttänyt. Facebook tarjoaa mahdollisuuden rakentaa omasta elämästään leikekirjan. Sinne voi lisäillä kuvia, tekstejä, videoita ja elämän suuria ja pieniä tapahtumia.

Suurihan tuo muutos on ja ensialkuun saattaa näyttää hankalalta hahmottaakin. Lieköhän muutoksen pelko ja median huutomerkatut otsikot syynä siihenkin, että omalta kaverilistaltanikin on eilisen ja tämän päivän aikana hävinnyt kuusi henkilöä.

 Kovaan ääneen on myös huudeltu ja kauhisteltu sitä, että facebook tietää kaiken elämästäni. Paskapuhetta! Ainakaan omasta elämästäni facebook ei tiennyt juurikaan. Ei löytynyt tietoa siitä, kenen kanssa olen naimisissa, koska olen naimisiin mennyt, vanhemmistani ei minkäänlaisia henkilötietoja. Eipä löytynyt myöskään tietoa siitä, mihin pankkiin palkkani maksetaan, enempää kuin siitäkään mitä luottokorttia käytän -vai käytänkö mitään. Onpa kotinikin merkitty kartallekin -viisi kilometriä sivuun oikeasta sijainnistaan. Jopa puhelinnumero oli väärä. (Siihen olen kyllä itse syyllinen, toisin kuin kotitalomme väärään sijaintiin. Eikä se puhelinnumero enää ole väärä. Nyt facebook tietää oman numeroni. Mutta vain siksi, että haluan sen olevan niin.) Sen sijaan aikamoinen määrä mitä kummallisempia ja merkityksettömämpiä -mutta sitäkin tilannesidonnaisempia päivityksiä ja linkkauksia löytyi kyllä. Jotkut jopa ihan osuvia ja hauskojakin.

 Pääsääntöisesti facebook -kuten muutkin kaltaisensa, tietävät sen mitä itse itsestämme jaamme tai sallimme muiden jakaa. Mitään kummempaa hätää ei ole tämänkään fb-päivityksen tiimoilta. Kaikki, mitä näkyville tulee, on ollut näkyvillä ennenkin. Nyt niitä ei vain tarvitse kaivella mistään. Ne tulevat ihan sujuvasti näytölle ruutua scrollaamalla. Mikäli jotkut menneet päivitykset arveluttaa, kannattaa varmaan vaikka jo ennakkoon käydä vähän niitä sieltä piilottelemassa. Sekin nimittäin onnistuu, ellei halua niitä kokonaan poistaa -mikä totta kai on aina mahdollista. Kuten sekin, mitä jakaa ja kenelle. 

Kaksi hyvää nyrkkisääntöä:
1) Mieti mitä jaat ja kenelle.
2) Muista aina välillä käydä -vaikka ihan huvin vuoksi tarkistelemassa ja päivittämässä yksityisyysasetukset kohdilleen.

 Ps. Nyt facebook tietää myös sen milloin olen mennyt naimisiin. Mutta vain, koska kerroin sen. Aion kertoa sille vielä jotain muutakin. Oikeastaan tuo aikajanajuttu näyttää aika kivalta idealta, kun sitä katsoo nyrkkisääntöjen läpi.

Nyt on syksy.

                               Kaikki merkit viittaavat vahvasti siihen.

Onnea isälle!

                                                             Hyvää syntymäpäivää!
                                                             tv: Kati, Juha, Emma &Topi

Olen jälleen käytettävissä.

Nythän on niin, että suuret ja mahtavat sekä viisaat ovat sitäkin mieltä,  että maassamme on kuntia lukumääräisesti aivan liian monta.  Jotta asia ei enää niin olisi, avuksi tarvitaan kuntauudistus.

Kuntien lukumäärän pieneminen tarkoittaa tietysti kuntakokojen suurenemista ja tottakai välimatkojen kasvamista syrjemmästä keskemmäksi. 

                   o < O (<-havainnollistava esimerkki)

Ja koska suuri on aina kaunista, pienet kunnat liittykööt suuriin kuntiin muodostaen yhdessä vielä suuremman kunnan.

Näin tullee olemaan asia myös Punkaharjulla. Kovasti on asiaa pyöritelty, soudettu ja huovattu. Onpa asiasta jopa päästy joku vuosi sitten antamaan suuntaa antava kuntalaismielipde äänestämällä. Tällä hetkellä kuntamme käy kuntaliitosneuvotteluja Savonlinnan kaupungin kanssa.

Ottamatta tietenkään mitenkään kantaa siihen, pitäisikö kuntaliitos muodostaa uskaltaudun kuitenkin ehdottelemaan  Punkaharjulle ja punkaharjulaisille vaihtoehtoista toimintatapaa.  Mallia ansiokkaasti meille näyttää pieni Filettinon kylä Italiassa. Kylä julistautui omaksi ruhtinaskunnakseen sen jälkeen, kun Italiassa julkistettu säästöpaketti uhkasi lakkauttaa alle tuhannen asukkaan kunnat. Kylä otti itsenäistymisensä yhteydessä käyttöön myös oman valuutan fioriton.

Eikö Punkaharju voisi julistautua myös itsenäiseksi valtiokseen? Miksemme perustaisi omaa keisarikuntaa? Koska minusta ei koskaan keskustan presidenttiehdokasta tullut, vaan se arpa lankesi kuin lankesikin Paavo Väyryselle, ilmoitan heti olevani käytettävissä  ensimmäistä keisaria nimettäessä.

Näin olisivat näkemykseni mukaan tyytyväisiä he, jotka haluavat säilyttää itsenäisyytensä sekä he, jotka haluavat olla mukana jossain suuremmassa. Onhan keisarikunta toki isompi juttu kuin kaupunkilaisuus.  Tyytyväinen olisi varmaankin myös kunnanjohtajamme, joka useassa yhteydessä on kertonut kannattavansa mahdollisimman pikaista kuntaliitosta. (Toisin sanoen siis mahdollisimman pikaista eroa kuntajohtajuudesta.)

                           Hänen Keisarillinen Korkeutensa Zunkkis I Suuri

Luonnollisestikin pari näkyvää muutosta uusi keisarikunta toisi tullessaan. Punkaharjun nimi muuttuisi tietenkin keisarin nimeä mukaillen Zunk-a-harjuksi. Myös eurosta keisarikunta sanoutuisi irti. (Tottakai.) Mitään varsinaista siirtymäaikaa uuteen valuuttaan ei tarvita, sillä painokoneet ovat valmiudessa syytämään rahaa sisuksistaan yötäpäivää.

Tänään ei millään jaksaisi!

                                                Väsyttää niin kovasti.

Vaikka... -niin silti vielä.

Vaikka ulkona sataa ja on harmaata. Niin harmaata, että harmittaa.
Vaikka kyläkauppa jo tänään sulki ovensa talven ajaksi.
Vaikka nenä vuotaa kilpaa räystään kanssa ja nenäliinavarasto alkaa olla vähissä.
Vaikka tuuli puhaltaa niin kylmästi, että mielessä käy jo talvitakkiin pukeutuminen.
Vaikka viima jo käy luihin ja ytimiin niin, että mieli tekee sytyttää tuli hellan pesään.
Vaikka jo muistelee missä villapaita, villasukat ja pipo ovat kesäänsä viettäneet.
Vaikka.

Niin silti vielä tänään vaimokullan kukkapenkistä ponnistaa auringonkukka,
kuin muistuttaakseen, että vielä on vähän kesää jäljellä.

Edelliseen viitaten.

Olen ottanut tavakseni ajoittain googlata itseni pysyäkseni hieman ajantasalla elämästäni. Toki skannaan pari muutakin nettielämän peiliä, ettei ihan liian yksipuoliseksi totuus kävisi. Eri hakukoneet tuottavat yllättävänkin erilaisen tuloksen. 
Vinkki: Kannattaa muuten itse kunkin kokeilla silloin tällöin -muutenkin kuin huvin vuoksi- zekkailla, mitä omalla nimellä verkosta löytyy. Samalla voi käydä itsensä kanssa rakentavaa keskustelua siitä, mitä sieltä haluaisi löytyvän ja miten siihen voisi itse vaikuttaa.

Haun tuloksia tutkaillessani törmäsin edellisen kirjoitukseni aiheeseenkin muutamaan otteeseen. Vaikka keskustan pääkallonpaikalle ei nähtävästi pyrkimykseni keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi ikinä ehtinytkään, niin näköjään ainakin Iltalehden keskustelupalstalla asia oli noteerattu.

Olen käytettävissä.

Tilanne on minusta riippumattomista syistä ajautunut siihen pisteeseen, että keskustan on lähes mahdotonta nimetä edustajaansa presidenttikilpaan. Paavo Väyrynen ei keskustalle kelpaa, vaikka kaikki muut vähänkään varteenotettavat vaihtoehtoiset ehdokkaat kilvan kieltäytyvät kunniasta. Näin tekevät niin puolueen sisällä näkyvästi vaikutusvaltaiset henkilöt, kuin puolueen ulkopuoleltakin haalitut kandidaattikandidaatit.

Perusteellisen harkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että olen käytettävissä keskustan presidenttiehdokkaaksi. Olen pohtinut ehdokkuutta kaikella vakavuudella.

Kantani ei vielä ole keskustan johdon tiedossa. Puheenjohtaja Mari Kiviniemelle en kertonut kantaani edes 3. elokuuta, kun hän vieraili Lapualla. Tämä lähinnä siksi, että itse en silloin ollut Lapualla, vaan olin vierailulla Viipurissa. Suhteet Venäjälle päin on siis kunnossa. Kuten tottakai Lapuallekin -vanhana pohojalaasena.

En ole aiemmin kertonut kantaani julkisuuteen, koska monet arvostamani kansalaiset ovat vedonneet, että vielä harkitsisin asiaa. En välttämättä arvosta heitä enää yhtä korkealle. Siitä johtuen ja ehkä jopa osaksi sen vuoksikin olen nyt päättänyt astua esiin tässä asiassa.

Olen löytämässä itsestäni palavan innostuksen, jota vaativa kisa vaatii. Voin tässä myös paljastaa lähipiirini suhtautuneen ehdokkuuteen varovaisen välinpitämättömästi.

Päätös oli lopulta vaikea. Olen kokenut suurena tunnustuksena omalle työlleni sen, että valtava joukko punkaharjulaisia on vastustanut lähtöäni presidenttiehdokkaaksi.

Koen olevani tavallaan keskellä molempi parempi -tilannetta. Nyt kun olen asettumassa ehdolle keskustan esivaaliin niin saadaan asialle piste, eikä enää tarvitse joka päivä lukea lehdestä kuka tänään on päättänyt olla osallistumatta esivaaliin. Jos tulen valituksi keskustan presidenttiehdokkaaksi, tulen tekemään kaikkeni, että minut myös tasavallan presidentiksi valitaan. Jos taas en tule valituksi tarkoittaa se sitä että Paavo Väyrynen tulee valituksi ja tiedän hänen tekevän kaikkensa että hänet myös tasavallan presidentiksi valitaan. Jos näin käy, toivon hänen kutsuvan minut presidentinlinnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Onhan hänen presidenttiytensä toteutuessaan aika paljolti minun ansiotani. Sillä ei kai nyt keskustassakaan niin hulluja olla, että ihan kuka tahansa muu kuin Väyrynen kelpaa?? Enhän minä kuulu edes puolueeseen!

Vaikka eipä silti, olisi minulla vaalirahoituskin kunnossa, kun Google ystävällisesti lähestyi kampanjaani rahoitusmielessä, joten kai tuo puolueen jäsenyys on ihan pikkupulma vain..

Ilon kautta!

Lomat loppu tältä erää. Taas mennään! Positiivisin ajatuksin, ilon kautta! Ei kai siinä....