Hyvää uutta vuotta!

    Ken kuuseen kurkottaa. 

Jouluyö, juhlayö.

Joulupukki matkaan jo käy!

Ei tehdä tästä nyt mitään numeroa...

... mutta saatan näin sunnuntai-illan kunniaksi nauttia siitä-joka-jääköön-nimeämättä.

Eheytymisen tiellä.

Olen pitänyt tätä sisälläni vuosikaudet. Minusta on tuntunut, etten voisi puhua tästä kenenkään kanssa. Mutta eilen illalla A2 kannabisillan jälkeen rohkaistuin kertomaan rakkaalle vaimolleni Katille tästä. Se tuntui aluksi tosi vaikealta ja pahalta, mutta kaikki menikin ihan hyvin. Hän kuunteli, yritti ymmärtääkin. Ennenkaikkea: hän hyväksyi minut ja rakastaa minua edelleen. Kati rohkaisi minua tulemaan esiin tässä asiassa ja kertomaan sen muillekin. Vasta sen jälkeen todellinen eheytyminen voisi alkaa.

Ensimmäiset kokemukset ja kokeiluni alkoivat jo lapsena. Kotoa mallioppimisen myötävaikutuksella, isäni käyttäytymistä ja tekemisiä seuraten ja matkien. Kouluaikoina menin lähinnä muiden mukana, kunnes ajauduin kaveriporukkaan, jonka kanssa ajoittain useita kertoja viikossakin tuli kokeiltua. Ja aika nopeasti -vaarallisenkin nopeasti kokeilu vaihtui viihteelliseksi, lähes harrastukseksi. 

Sittemmin sain tilanteen mielestäni hallintaani. Ylä-aste- ja lukioaikana ei enää voinut puhua harrastuksesta, vain satunnaisesta -yhä vähemmän aikaani vievästä viihteestä. Lukion jälkeen lopetin käytännöllisesti katsoen kokonaan.

Opiskeluaikoina Luther-opistossa Järvenpäässä tapahtui käänne. Muistan sen tapahtuman, mutta en enää päivämäärää. Vuosikurssimme oli kokoontunut Taivalkosken Siirajärvelle partionjohtajakoulutukseen. Jotenkin vain ajauduin -ehkä pienen -en nyt sano painostuksen, mutta rohkaisun jälkeen kokeilemaan jälleen. Huomasin, miten helppoa on vieläkin ajautua tuohon jamaan. Silloin tosin latasin kannettavakseni heti liian suuren kuorman ja törmäsin kirjaimellisesti päin puuta. Siitä toivuttuani tein päätöksen: Ei koskaan enää! 

Nyt elän päivän kerrallaan. Toistaiseksi päätös on pitänyt. Suksia en ole jalkaani sen koomin laittanut. Murtomaahiihto sai jäädä.

Ilmestys!

Ajoittain uutisoidaan Jeesuksen ja Marian ilmestyneen milloin minnekin. Viimeksi taisi kevättalvella Jeesus ilmestyä kuorma-auton perään.  Paahtoleivässäkin hän kuuluu vierailleen.  Tänään Jeesus on ilmestynyt punkaharjulaismiehen puseroon. Tilanne on ollut samaan aikaan sekä hämmästyttävä, että rauhoittava. Iltapäivälehtikamaa ilmestys ei kuitenkaan ole, sillä punkaharjulaismies ja Jeesus ovat toisilleen tuttuja jo vuosien takaa.

Punkaharjulaismies hämmästyi säikähtäen

Jeesuksen ilmestyessä hänen paitaansa.

Taas joutuu armas aika.

Koululaiset läksyjään puurtaa koko vuoden kouluissaan.
Ja kesän ekana lauantaina rientää lomalle innoissaan.
Kaikki oppilaat silloin todistukset saa.
Vaan yksi seikka heitä huolettaa:

Jollei kevätjuhlassa ole suvivirttä,
voiko kesäloma tullakaan?
Pian ei jäätelö samalta maistukaan.
Uimarannatkaan ei jaksa kiinnostaa.
Jollei kevätjuhlassa ole suvivirttä,
maakuntalauluko lauletaan vaan?
Vaiko ihan kylmästi vain hiljaa kätellään
ja hyvät kesät toivotetaan?

Mutta naapurin pieni Ville
oivan aatteen keksikin.
Jospa kerrottais kaikille niille
joita suvivirsi loukata vois.
Että pakko ei ole kenenkään
laulaa suvivirttä ollenkaan.
Ihan hyvin voi hiljaa kuunnella vaan.
Siitä penkistä paikaltaan.