Valitettavan todelta näyttää se, että kun kirkollisella/kristillisellä rintamalla -tai niiden lähettyvillä tapahtuu jotain, niin heti asiasta on nostettava vähintäänkin keskisuuri huuto ja haloo.
Tämän päivän ensimmäinen aihepiiriä läheltä liippaava uutinen oli se, että sisäasianministeri Päivi Räsänen haluaa selvittää voidaanko rikollisjengien tunnusliivien käyttö kieltää lailla. Illan tullen kävikin niin, että Räsänen itse joutui paistattelemaan sosiaalisessa mediassa liiveittä. Tarkkasilmäiset toki huomasivat hänen joutuneen törkeän ajojahdin uhriksi. Jos hiemankin on perillä värianalyysin aakkosista, niin osaa heti suoralta kädeltä sanoa, että nuo kädet eivät ole Päivin kädet. Tuota punaista sävyä ei hänen kynsissään ole.
Viime viikonlopulla uutisoitiin että Turussa on kirkossa messuttu yli 140bpm tahtiin sillä seurauksella, että messussa liturgina häärännyttä pastoria kehotetaan kovasti parannuksen tekoon. Myöskin on muistettu muistuttaa siitä, että kyseisessä messussa oli kyse Kristuksen ruumiin häpäisemisestä.
Tanssi se vaan jaksaa kuumottaa kirkossa. Muistan vielä kultaiselta 80-luvulta, kun paikallislehdessä rovastikuunnallisesta nuortenillasta kertovan jutun kuvatekstissä luki "Pekka Simojoki ja Exit -yhtye laulatti ja tanssitti nuoria." Melkomoisen puhelinpalautteen saivat konsertin järjestäjät. (Kiitos, muuten vielä kerran Anneli, Kari ja Pekka, kun järjestitte!) Ja olenpa -niin uskomattoman kuuloiselta kun se tällä vartalolla tuntuukaan- saanut tästä tanssivuodatuksesta osani itsekin.
Paljon muutakin on, samanlaista -pelkästään vaikka vain parin viime viikon ajalta.
Osumia tulee niin omien kuin vieraidenkin joukosta. Mutta kipeintä tekevät aina ne omien joukosta heitetyt kivet.
Tänään olen iloinnut siitä, että päivän toinen uutinen on ymmärretty jättää repostelematta, vaikka herkullisen maaperän tarjosikin liberaaliteologioineen, muumioituneine Pyhän Hengen vertauskuvineen ja kirkkohallituksen talokauppoineen.
Ehkä vielä on toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti