Usko tai älä: Ketsuppi oli vasta alkusoittoa!

Some pullisteli viime viikonloppuna, kun  ihmisten tajuntaan räjähdysmäisellä voimalla iski Foodbeast-sivustolla esitelty oikea tapa käyttää pikaruokapaikkojen ketsuppikuppeja.
Ihmiset muodostivat pienimuotoisia ryntäyksiä pikaruokapaikkoihin testaamaan omin kätösin, onko oma turvallinen ketsupinnauttimistyyli tosiaan väärä. Pikaruokaketjut eivät tietenkään -kotoista Hesburgeriamme lukuunottamatta (siellä asiakkaita on jopa opastettu oikeille tavoille.) - ole kertoneet asiakkaille asian oikeaa laitaa. Mahtuuhan kuppiin oikeaoppisesti käytettynä reilusti tuplaten ketsuppia.  Luulenpa, että tässä käy vielä niin, että pikapuolin hampurilaisaterioihin tulee kymmenen sentin hinnankorotus ketsupin menekin kolminkertaistuttua.

Mutta tässä ei todellakaan ole vielä kaikki. Kävi nimittäin niinkin, että käväisin tänään  tätitohtorin luona  näyttämässä jalkaani ihan Savonlinnassa asti. Savonlinnassa siksi, että sattuneesta syystä  Punkaharjulla lääkäri on tavattavissa vasta syyskuussa.

Mutta asiaan siis. Tuossa ei todellakaan ollut vielä kaikki. Tätitohtorin määrättyä hevoskuurin buranaa lähdin nauttimaan kupposen kuumaa kahvia Savonlinnan ABC:lle.  Siellä oli samaan aikaa kolme nuorta naista syömässä burgeraterioitaan ja kovaan ääneen -tottakai, viikon puheenaihe kun on - meuhkasivat siitä, kuinka ovat aina käyttäneet ketsuppikuppia väärin.

Tässä kohua herättäneet ketsuppikupposet

Samassa kävi kuten arvata saattaa: Ison miehen pieneen mieleen pääsi karkaamaan ajatus siitä, että entäpä jos onkin niin, että tämä asia ei rajoitu pelkkiin ketsuppikuppeihin. Mitä muuta en ole ymmärtänyt tehdä oikein? Mitä olen syönyt väärin ja miten kauan? Hetken katseltuani ympärilleni huomasin sen. Ketsupin lisäksi syömme myös ranskalaisia ihan väärin. Ranskanperuna-annospussi toimii ihan samalla tavalla kuin ketsuppikuppikin!! Olemmeko olleet oikeutettuja isompiin ranskalaisiin koko tämän ajan??

Väärin                                  Oikein

Tämän asian tajuamisen jälkeen pelko iski takaraivoon. Entä pizzalaatikot? Mahtuisiko pizzalaatikkoon sittenkin isompi pizza?  Tämä pohdinta jäi kesken, sillä se aiheutti minulle suunnattoman päänsäryn. Niinpä kävelin samassa kiinteistössä sijaitsevaan Savon Apteekkiin ostamaan buranaa lääkärin määräyksestä sekä äsken alkaneeseen päänsärkyyn.  Ja arvatahan jo saattaakin, että olen myös syönyt buranaa ihan väärin.

LOMALLA!! (Päivä 1)

Daily Mail kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan lomailijat käyttävät lomallaan aikaa sosiaalisessa mediassa tehdäkseen tuttavansa kateellisiksi. Briteistä 60% pröystäilee lomakokemuksillaan Facebookissa tai Twitterissä. Puolet tutkimukseen haastatelluista piti hyväksyttävänä leveillä lomakokemuksillaan sosiaalisessa mediassa, koska muutkin niin tekevät. 40% tekee lomapäivityksiä kiusatakseen kotikoneensa ääressä olevia.

Jos kerran britit tekevät näin, niin mikä ettei suomalaisetkin?
Ja koska sopivasti satun olemaan lomalla, niin tokihan haluan kantaa korteni kekoon että pysyisimme brittien somevauhdissa mukana. Seuraavan kahden viikon ajan aion tehdä blogipäivityksiä lomakuulumisistani ja jaan ne tottakai sekä Facebookissa että Twitterissä.

Koittakaahan pysyä vauhdissa mukana!
Kateellisia kommenttejanne odotellen: LOMAILEVA Z-MIES!

Päivä 1: Tänään leikkasin nurmikon.

Punaiset kynnet, muumiot ja tanssi.

Valitettavan todelta näyttää se, että kun kirkollisella/kristillisellä rintamalla -tai niiden lähettyvillä tapahtuu jotain, niin heti asiasta on nostettava vähintäänkin keskisuuri huuto ja haloo.

Tämän päivän ensimmäinen aihepiiriä läheltä liippaava uutinen oli se, että sisäasianministeri Päivi Räsänen haluaa selvittää voidaanko rikollisjengien tunnusliivien käyttö kieltää lailla. Illan tullen kävikin niin, että Räsänen itse joutui paistattelemaan sosiaalisessa mediassa liiveittä. Tarkkasilmäiset toki huomasivat hänen joutuneen törkeän ajojahdin uhriksi. Jos hiemankin on perillä värianalyysin aakkosista, niin osaa heti suoralta kädeltä sanoa, että nuo kädet eivät ole Päivin kädet. Tuota punaista sävyä ei hänen kynsissään ole.

Viime viikonlopulla uutisoitiin että Turussa on kirkossa messuttu yli 140bpm tahtiin sillä seurauksella, että messussa liturgina häärännyttä pastoria kehotetaan kovasti parannuksen tekoon. Myöskin on muistettu muistuttaa siitä, että kyseisessä messussa oli kyse Kristuksen ruumiin häpäisemisestä.

Tanssi se vaan jaksaa kuumottaa kirkossa. Muistan vielä kultaiselta 80-luvulta, kun paikallislehdessä rovastikuunnallisesta nuortenillasta kertovan jutun kuvatekstissä luki "Pekka Simojoki ja Exit -yhtye laulatti ja tanssitti nuoria." Melkomoisen puhelinpalautteen saivat konsertin järjestäjät. (Kiitos, muuten vielä kerran Anneli, Kari ja Pekka, kun järjestitte!) Ja olenpa -niin uskomattoman kuuloiselta kun se tällä vartalolla tuntuukaan- saanut tästä tanssivuodatuksesta osani itsekin.

Paljon muutakin on, samanlaista -pelkästään vaikka vain parin viime viikon ajalta.
Osumia tulee niin omien kuin vieraidenkin joukosta. Mutta kipeintä tekevät aina ne omien joukosta heitetyt kivet.

Tänään olen iloinnut siitä, että päivän toinen uutinen on ymmärretty jättää repostelematta, vaikka herkullisen maaperän tarjosikin liberaaliteologioineen, muumioituneine Pyhän Hengen vertauskuvineen ja kirkkohallituksen talokauppoineen.

Ehkä vielä on toivoa.

Facebook ei tiedä juurikaan elämästäni!

Onpa ollut hirvittävä haloo ja hulabaloo viimepäivinä facebookin uusimmasta -vasta tuloillaan olevasta uudistuksesta, jonka on kerrottu olevan ehkäpä suurin mullistus sitten alkuaikojen. Esimakua on tihkunut jo uutisnauhan, tilausten ja uusien ystävälistojen myötä.

Se iso, suuri ja valtava muutos on profiilisivun kokema facelift, jonka myötä sivu muuttuu aikajanaksi, josta on helppoa selailla kaikkea, mitä on aikojen saatossa facebookkiin syöttänyt. Facebook tarjoaa mahdollisuuden rakentaa omasta elämästään leikekirjan. Sinne voi lisäillä kuvia, tekstejä, videoita ja elämän suuria ja pieniä tapahtumia.

Suurihan tuo muutos on ja ensialkuun saattaa näyttää hankalalta hahmottaakin. Lieköhän muutoksen pelko ja median huutomerkatut otsikot syynä siihenkin, että omalta kaverilistaltanikin on eilisen ja tämän päivän aikana hävinnyt kuusi henkilöä.

 Kovaan ääneen on myös huudeltu ja kauhisteltu sitä, että facebook tietää kaiken elämästäni. Paskapuhetta! Ainakaan omasta elämästäni facebook ei tiennyt juurikaan. Ei löytynyt tietoa siitä, kenen kanssa olen naimisissa, koska olen naimisiin mennyt, vanhemmistani ei minkäänlaisia henkilötietoja. Eipä löytynyt myöskään tietoa siitä, mihin pankkiin palkkani maksetaan, enempää kuin siitäkään mitä luottokorttia käytän -vai käytänkö mitään. Onpa kotinikin merkitty kartallekin -viisi kilometriä sivuun oikeasta sijainnistaan. Jopa puhelinnumero oli väärä. (Siihen olen kyllä itse syyllinen, toisin kuin kotitalomme väärään sijaintiin. Eikä se puhelinnumero enää ole väärä. Nyt facebook tietää oman numeroni. Mutta vain siksi, että haluan sen olevan niin.) Sen sijaan aikamoinen määrä mitä kummallisempia ja merkityksettömämpiä -mutta sitäkin tilannesidonnaisempia päivityksiä ja linkkauksia löytyi kyllä. Jotkut jopa ihan osuvia ja hauskojakin.

 Pääsääntöisesti facebook -kuten muutkin kaltaisensa, tietävät sen mitä itse itsestämme jaamme tai sallimme muiden jakaa. Mitään kummempaa hätää ei ole tämänkään fb-päivityksen tiimoilta. Kaikki, mitä näkyville tulee, on ollut näkyvillä ennenkin. Nyt niitä ei vain tarvitse kaivella mistään. Ne tulevat ihan sujuvasti näytölle ruutua scrollaamalla. Mikäli jotkut menneet päivitykset arveluttaa, kannattaa varmaan vaikka jo ennakkoon käydä vähän niitä sieltä piilottelemassa. Sekin nimittäin onnistuu, ellei halua niitä kokonaan poistaa -mikä totta kai on aina mahdollista. Kuten sekin, mitä jakaa ja kenelle. 

Kaksi hyvää nyrkkisääntöä:
1) Mieti mitä jaat ja kenelle.
2) Muista aina välillä käydä -vaikka ihan huvin vuoksi tarkistelemassa ja päivittämässä yksityisyysasetukset kohdilleen.

 Ps. Nyt facebook tietää myös sen milloin olen mennyt naimisiin. Mutta vain, koska kerroin sen. Aion kertoa sille vielä jotain muutakin. Oikeastaan tuo aikajanajuttu näyttää aika kivalta idealta, kun sitä katsoo nyrkkisääntöjen läpi.