Haloo Helsinki!

Pääsinpäs linnan juhliin minäkin! Parikkalan kunnan nuorisotoimi ja Parikkalan seurakunnan nuorisotyö järjestivät sunnuntaina nuorten linnan juhlat Parikkalan Harjulinnassa. Esiintymässä oli Haloo Helsinki! -yhtye. Koskapa yhtyeen Huvilakeikka jäi riparin jalkoihin, ajattelin käväistä bändin kuuntelemassa nyt.

Haloo Helsinki Parikkalan Harjulinnassa.

Hyvän, viihdyttävän keikan heittivätkin. Ylimääräistä viihdykettä keikkaan toi hittibiisien (sinkkubiisien) singback-esittäminen.  Tällöin soslisti hylkäsi bassonsa ja mikkiständinsä ja pääsi vapaammin käyttämään lavatilaa. Sitä ylimääräistä viihdykettä toivat lähinnä kitaristit, jotka näiden kappaleiden aikana kävivät vaihtamassa toiset kitarat ja olivat sen jälkeen kuin uudestisyntyneitä. Esiintymislava pieneni huomattavasti, kun myös kitaristit "pääsivät" käyttämään jalkojaan.  Erityiskiitos muuten miksauspöydän takana istuvalle. Sen verran hyvin oli tasot kohdillaan, että ilman kitaranvaihtoepisodia etäämmältä katsoen olisi voinut mennä ihan livenä soitetusta kitaroinnista. Myös äänenvoimakkuus oli oikeinkin siedettävällä tasolla ehkä lukuunottamatta setin viimeiseksi esitettyä Maailman toisella puolen -biisiä, jossa vähän uhkasi lähteä lapasesta kun ämyreistä pauhasi sekä singback- että livesoitantaa.

Mutta siis kaiken kaikkiaan oikeinkin kiva kuuntelukokemus. Itse pidin aivan erityisesti rumpusoolosta ja konsertin akustisesta osuudesta.

Haloo Helsinki Parikkalan Harjulinnassa.

Lentäjän poika ja Rafaelin enkeli

Jos suomenmaasta pitäisi nimetä pari artistia, joita ei kovin usein saada houkuteltua konsertoimaan, niin sormi saattaisi osoittaa kohti Edu Kettusta ja Pekka Ruuskaa. Nyt kuitenkin herrat ovat innostuneet konsertoimaan -ja vieläpä yhdessä. Innostuneet jopa niin kovasti, että ihan Savonlinnaan olivat tiensä löytäneet. Tottahan sinne piti päästä. Ja hyvä oli että piti.

Kaiken tämän nykyajalle ominaisen kiireen, melun ja hössötyksen keskellä oli upeaa huomata, miten pienillä asioilla ja vähillä eleillä pidetään tunnelma korkealla ja yleisö hallussa. Lavalla miehet mustissaan, pari baarijakkaraa, kitaraa ja huuliharppua. Rekvisiittana vanha nojatuoli, kolmas kitara, flyygeli, viherkasvi ja pari jalka- ja pöytälamppua.

Ihan perinteinen duo-keikka ei ollut kyseessä vaan artistit esittivät laulujaan vuorotellen. Toisen esiintyessä toinen kuunteli ja kommentoi kappaletta joko sanoen jotain, tai omalla kappalevalinnallaan. Valmista biisilistaa ei ollut, vaan joka esitys on omanlaisensa. Muutamassa kappaleessa yleisö sai nauttia kitarakomppauksesta ja stemmalaulannastakin.
Hienoja kappaleita. Hienot esiintyjät. Hieno ilta.