Haloo Helsinki Parikkalan Harjulinnassa.
Hyvän, viihdyttävän keikan heittivätkin. Ylimääräistä viihdykettä keikkaan toi hittibiisien (sinkkubiisien) singback-esittäminen. Tällöin soslisti hylkäsi bassonsa ja mikkiständinsä ja pääsi vapaammin käyttämään lavatilaa. Sitä ylimääräistä viihdykettä toivat lähinnä kitaristit, jotka näiden kappaleiden aikana kävivät vaihtamassa toiset kitarat ja olivat sen jälkeen kuin uudestisyntyneitä. Esiintymislava pieneni huomattavasti, kun myös kitaristit "pääsivät" käyttämään jalkojaan. Erityiskiitos muuten miksauspöydän takana istuvalle. Sen verran hyvin oli tasot kohdillaan, että ilman kitaranvaihtoepisodia etäämmältä katsoen olisi voinut mennä ihan livenä soitetusta kitaroinnista. Myös äänenvoimakkuus oli oikeinkin siedettävällä tasolla ehkä lukuunottamatta setin viimeiseksi esitettyä Maailman toisella puolen -biisiä, jossa vähän uhkasi lähteä lapasesta kun ämyreistä pauhasi sekä singback- että livesoitantaa.
Mutta siis kaiken kaikkiaan oikeinkin kiva kuuntelukokemus. Itse pidin aivan erityisesti rumpusoolosta ja konsertin akustisesta osuudesta.
Haloo Helsinki Parikkalan Harjulinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti