Edellisenä syksynä saimme toisen hormin auki ja luvan käyttää takkaa, jota sitäkään ei oltu käytetty yli kymmeneen vuoteen. Nyt syksyn tullen aloimme unelmoimaan mahdollisuudesta saada myös puuhellan pesään tulet ja nuohoojan saavuttua rupesimme asiaa tutkiskelemaan. Loppujen lopuksi tilanne vaati nuohoojalta kaksi käyntiä ja neljän tunnin urakkaa, sekä meiltä uunin halkeamien paikkaamista.
Hormi vaati nuohoojalta parin tunnin taistelun jälkeen tilannekatsauksen tekemisen, aikalisän ottamisen ja takaisintulemisen järeämmän kaluston kanssa. Mutta sitten alkoikin tapahtua. Tukkeutunut hormi kätki sisälleen muutaman sadan ampiaisen ruumiit, erinäisen määrän sammalta, multaa ja kiviainesta. Mutta niin vain taivas tuli näkyviin ja saatoimme hyvillä mielin siirtyä nauttimaan moccamasterin keitoksista.
Tänään, kun paikkolaasti oli sopivasti jo kuivunut oli vihdoin aika laittaa tulet pesään. Nyt on mieli - ja tupa - hyvä, lämmin, hellä. Rouva kaivoi espressopannunkin esille ja kiehautti pikkukupilliset elämän tummaa eliksiiriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti